Tästä se nyt sitten alkaa, minun oma blogini. Olen seurannut muiden neuleblogeja ihastuneena, mutta vihdoin rohkastuin ja nyt on sellainen minullakin. Onko ihanampaa asiaa olemassakaan kuin monta kerää kirjavia, ihania, sileitä, kiiltäviä ja pehmoisia lankakeriä! Niitähän voisi kerätä vaikka miten paljon.
No olenkin kerännyt niitä lähes koko kodinhoitohuoneen täyteen! Nyt niistä täytyisi saada jotain aikaiseksikin. Minulla vain on sellainen paha tapa, että aloitan työt ja jätän ne kesken, koska en ole tyytyväinen työnjälkeen tai siihen miten kauan neulominen kestää ja mihin se on johtamassa...
Kun aloitin neulomisen joskus ala-asteella, ihastuin siihen välittömästi, vaikka aloittaessa oli 10 silmukkaa ja lopettaessa 110... Kun neulominen alkoi sujua hieman paremmin, seurauksena oli tyytymättömyys. Kaikki piti aina purkaa, joten oikein mistään ei milloinkaan tullut mitään.
Kun muutamia vuosia sitten päätin aloittaa neulomisen uudelleen, ensimmäinen päätös oli, että mitään ei sitten pureta ellei ole aivan pakko. No nyt kaikki työt sitten jäävät kesken, valtaavat nurkkia lankakoreillaan ja silti uutta lankaa tarttuu mukaan kauppareissuilta. Jostain syystä kuitenkin tykkään neuloa lahjoja ja ne kyllä teen valmiiksi ja ojennan saajalleen ylpeyttä tuntien.
Tähän tulee nyt muutos ja aion tehdä myös perheelleni ja itselleni jotain ihan valmiiksi asti. Ensimmäisenä projektinani on neuloa loppuun kaikki kolme aloittamaani neuletakkia tyttärelleni Stiinalle, ennen kuin hän kasvaa liian isoksi eikä enää mahdu niihin. Tästä alkaa minun projektini pehmeämpään huomiseen ja tyhjempään kodinhoitohuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiva kun kommentoit :)