25. helmikuuta 2010

Sukkasapetus

Edit: Viidennestä kaupasta sitten löytyi omasta mielestäni tismalleen saman sävyistä nalle aloeveraa, joten puikot voivat taas kilistä...


Olen neulonut sukkaa ja sukka kaipaisi kaveria, mutta...

Aloitetaan alusta. Ensin oli idea. Anoppi sai syyskuussa sukat, pitkät sellaiset. Niitä tehtiin hartaudella. Appi vihjaili tarpeesta kunnon pitkille saapassukille. Päässä raksutti ja suunnittelin tekeväni ne jouluksi. Vuodesta ei ollut puhetta... Langat tietysti ostin, nallea aloeverana ja metsänvihreänä, sopii sinne metsään. 2 kerää riittää mainiosti saapassukkiin, jos yhdestä kerästä pitäisi tulla pari. Joulun jälkeen muistin kyllä langat ja ajatuksen. Mietin ja valvoin ravelryn ääressä iltamöyhällä. Tilasin kaksi eri kirjaa vain sukkia ajatellen ja odotin postia. Vertasi malleja ja mietin, kysyin mielipidettä armaaltani ja tein päätöksen: Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks: Gentleman's Shooting Stockings with Fluted Pattern.



Edellinen työ valmistui suorastaan lennossa, koska oli p a k k o p ä ä s t ä n e u l o m a a n n ä i t ä. Valmistauduin näihin kyllä harvinaisen syvällisesti. Tilasin addin sukkapuikotkin, ensimmäiset laatuaan minulle! Metalliset sellaiset, sillä bambut eivät kestä minun käsissä. Tilasin peräti kahdet, 2½ resoria varten ja 3 loppusukkaa varten. Hieman petyin, sillä parin puikon kärjessä oli pieniä viiltoja aivan kuin joku olisi niitä saksilla narskutellut. Aivan avaamattomat paketit mutta lieneekö sitten normaalia näille metallipuikoille?

Sukat kuitenkin pääsivät puikoille ja kun olin neulonut resorin ja 6 mallikertaa, tehtiin eka sovitus. Miehellä kun on lähes samankokoinen jalka kuin isällään, tosin hieman pienempi. Tosi jämptiltä vaikutti. Ei kuin alusta ja lisäämään silmukoita. Uusi yritys 96 silmukalla ja jo pelkkä resori tuntui syövän lankaa tuhottomasti. Resoria tein 40 krs ja sen jälkeen neuloin kuviota 13 kertaa, koska 12 olisi ollut liian vähän. Nämä saapassukat eivät vain vilahtaisi saappaan varresta, jos hyvä tuuri kävisi. Nämä eivät ole saapassukat, jotka jäävät kymmenen senttiä polven alle. Näistä tulisi saapassukat jotka näkyvät reteesti yli saappaan ja ulottuisivat polveen saakka.



Mallikertojen jälkeen tein kavennukset kahdesti, jotta alussa lisätyt silmukat kaventuisivat myös pois. Pohdin kaventaako kaikki vaiko ei ja päädyin siihen että sukka istuu paremmin jalkaan ja kantapäänkin teko on helpompaa mallin mukaisella silmukkamäärällä. Sukka on komea ja pitkä.

Ja ta-daa, kantapää saavutettu ja ensimmäinen kerä lankaa loppuu!?! Nämä ovat sukat, joihin menee lankaa niin paljon kuin niille vaan syöttää... Ei se mitään ostetaan lisää. Ja minähän ostin, mutta... väri ei ole sinnepäinkään! Toinen on syvän metsänvihreä ja kaunis, toinen on harmahtavan vihreä ja kamala! Siis miten voi olla värit noin erilaiset?!? Siis miten? Tiedän kaiken värieristä ja koodeista, mutta ei se lämmitä! Siis tuohan on aivan eri väri! En minä kehtaa antaa lahjaksi kahta täysin erilaista sukkaa. Mies sanoo että se on vain sukka ja menee saappaaseen eikä kukaan sitä huomaa. Mutta ei vaan kehtaa. Olisi nyt edes hieman sinnepäin. Eli nyt pitää ostaa sitten vielä lisää lankaa ja neuloa kaksi sukkaa kokonaan alusta? Voi kyynel kun ketuttaa...



Onneksi Luoja loi lohtulangan...

24. helmikuuta 2010

Kirjavaraston kartutusta

Innostuin Book Depositorysta siinä määrin, että olen ehtinyt viikossa kartuttaa neulekirjakokoelmaani jo kolmella kirjalla.



Kirjahyllyyn ovat tiensä maailmalta kotiin löytäneet Nancy Bushin Knitting Vintage Socks: New Twists On Classic Patterns, Suzan Mischerin Greetings from Knit Cafe sekä Judith Durantin Luxury Yarn One-Skein Wonders: 101 Small Indulgences.

Nancy Bushin tilasin, koska etsin saapassukan mallia, joka sopisi haluamaani tarkoitukseen. Ja onhan tuo kirja täynnä hienoja malleja, loistohankinta. Luulen, että neulon näistä vielä monet.

Knit Cafen tilasin, koska halusin ohjeen pitkävartisiin sukkiin, mutta päädyin kuitenkin käyttämään Nancyn ohjetta. Tämä kirja ei kuitenkaan ollut aivan turha hankinta, löytyy siitäkin muutama mukava malli, etenkin neulottu hame, joka ehkä pääsee joskus vielä puikoille.

Luxury Yarn One-Skein Wonders kirjan tilasin, koska minulla on muutkin sarjan kirjat ja olen niistä tykännyt. En ole neulonut aiemmista kirjoista kuin kaksi mallia mutta pidän kirjojen ideasta ja aika ihania malleja tässäkin kirjassa. Lähinnä huiveja, myssyjä ja lasten neuleita, mutta meiltä löytyy tarvetta kaikille näille.

19. helmikuuta 2010

Sängyn alta, kodinhoitohuoneesta ja sohvan vierestä...

Tämä neuloja on sairaslomalla. Taas.

Eilen se neuloi niin että sormet sattuivat illalla, taisteluhaavoja. Tänään se ajatteli ensin neulovansa, mutta sitten sen katala mieli keksi jotain aivan muuta... Ja siitä seurasi sitten tätä.

- mitäs ihmettä...?
- mä kerään mun langat yhteen kasaan! tohon sängyn päälle!
- ahaa joo siltä näyttää. meinaatko kaikki löytää?
- joo totta kai!
- siis aivan kaikki? niitä on aika monessa paikassa...
- joo no ei tässä kauaa mee...



puoli tuntia myöhemmin...

- no sehän kävi pikaseen...
- joo...vähän oli etsimistä...
- et sitten meinaa muistaa tuota 130 litrasta muovilaatikkoa?!?!
- oho, katos vaan, se vaan maastoutuu niin hyvin tonne kodinhoitohuoneeseen...
- ????!!!



puoli tuntia myöhemmin...

- no nyt on kaikki, ehkä. missäs se kamera on?
- just sait mahtumaan. eivät sentään lattialle tipu.
- joo ensin mä otan tän yhteiskuvan ja sit mä otan joka kerästä erikseen!
- yhteiskuva ja yksittäiskuva?
- joo just niin, tää on pitänyt tehdä jo kauan!
- hmm?
- no siis sinne ravelryyn. kun sinne ne pitää listata että tietää mitä on!
- aha. no eikö sitä tietäis vaan katsomalla kodinhoitohuoneeseen. ja sohvan viereen. ja sängyn alle. ja...
- ai niin sängyn allakin on lankoja, hyvä kun muistutit!



tuntia myöhemmin...

- jospa söisit jotain välissä?
- en mä...mä teen tän ensin...puuh ja lääh mulla on varmaan kuumetta, ei jaksais enää edes istua...
- niin no ehkä ei ollu paras päivä ryhtyä tähän...
- no joo turha tulla siihen viisastelemaan!
- niin kun se lapsikin pitäis sitten muistaa hakea hoidosta...
- joo joo!
- onko vielä paljon? näyttäis et ehkä puolet oisit nyt saanu käytyä läpi?
- ehkä jotain sellasta...

- miten meinaat saada ne takas paikoillensa?
- ?!?!
- niin ei niitä tohon sängyllekään voi varmaan jättää. luulen et mies ei tykkäis nukkua tossa... ihan vaan veikkaan...
- ei ¤%"#¤%¤"&"%! mun piti ehtiä neuloakin vielä tänään!

- et sitten mitään lankalakkoa oo miettiny?
- no tota...
- sulla on tota sukkalankaakin aika paljon, etkä oo edes hirveesti sukkia neulonu.
- no neuloin mä ne yhdet syksyllä niin sit innostuin ja ostin varuiks lankaa.
- niin että jos pitää koko komppania sukittaa niin on sitten mistä neuloa, vai?
- no ne oli aika kivoja ja...

- niin että jos oisit vähän aikaa ostamatta lankaa, edes kuukauden?
- mitäh?! no mutku mä aattelin et kävisin prismassa ostamassa tota keltasta lisää, jos tekis siitä sen helmikuun nyt viimein...
- no ne ei oliskaan kuin vasta kolmannet helmikuuta varten ostetut langat eikä yhtäkään oo vielä valmiina... tiesitkö että sulla ei oo elatusmaksuvelvollisuutta tonne novitaan?
- ai?
- näyttää olevan jonkin verran rouvalla noita korian lankoja...
- ehkä vähän joo...

- paljonkohan tossa on noita lankoja?
- ööö...no sithän sen näkee sieltä ravelrysta.
- taitaa olla hyvä että miehellä ei oo tunnuksia sinne?
- vähän näyttäis siltä kyllä joo...

15. helmikuuta 2010

Mummun sukat

Minua ja tytärtä on lahjottu sukilla. Viikonlopun sukuloimisen seurauksena saatiin mukaan villasukat. Lanka on Novitan kukkaketo, väri syreeni.



Mies kameran taakse ja äiti maanitteli josko tytärkin haluaisi kuvaan sukkineen. Mutta ei saanut laittaa sukkia jalkaan eikä ottaa kuvaa. Kun äidistä otettiin kuvaa, innostuneet kädet alkoivat sovittaa sukkia jalkaan ja pian oli äidillä kaveri. Suloinen tapaus :)



Tässä vielä pikku neidin oma poseeraus.



En ole edes ehtinyt miettiä, kylmyydestä huolimatta, neulovani itselleni sukkia! Puikot käy mutta valmista tulee vain muille. Onneksi on tälläkin suutarilla äiti, joka neuloo. Kiitos!

12. helmikuuta 2010

Jos vaikka lentoon lähtis

Edit: Ehkä joku tarkkaavainen jo huomasikin, että Jannet puuttuvat kuvista. Näkyivät jääneen laatikon pohjalle piiloon. Ja yllättäin minulla näkyy olevan myös Sisua petroolina, mistäköhän nuokin ovat tulleet...?

Nurkat on täyttyneet petroolista niin että lentoon voisi lähteä. Vaan eipä taida langalla pitkälle päästä. Sinivihreää löytyy siis vain värinä.



Jostain syystä tammikuu toi mukaan ihastuksen tähän ei-niinkään-minun-väriin. Ostin paidan ja neuletakin. Ja yhden katalan kaupunkireissun aikana huomasin kiikuttavani pussia, josta kaikelle kansalle hymyilivät tyytyväiset Jannet ja Karismat. Miksi lankakaupoissa on läpinäkyvät muovipussit? Kanssaneulojat ehkä lakoavat kateellisina kaduilla, mutta lankojen salakuljettaminen kotiin ei ole enää lainkaan niin helppoa. Syntymäpäivälahjaksi syksyllä saadut lahjakortitkin on käytetty jo muutamaan kertaan.



Ja kohtalokkaan petroolin hamstraus reissun jälkeen, seuraavalla viikolla matkalla lääkäriin, ihan sattumalta kiersin väärään suuntaan, ensimmäistä kertaa Käsityö-Kaisan kautta, ihan sattumalta. Ei kyllä ole minun suosikkikauppani, matkaan kuitenkin lähti Maijaa, petroolina.



Nyt olisi sitten lähes kilo petroolia, suunnitelmia ei lähes lainkaan. Karismasta mietin josko se haluaisi olla minun helmikuuni, mutta eipä ole vielä puikoille päässyt. Tuntuu että kaikki muut työt kiinnostaa ja innostaa enemmän.



Niin ja tämä blogin ulkoasukin on saanut itseensä petroolia. Ei mulla mitään pakkomieltä tästä väristä ole mutta kuitenkin...

9. helmikuuta 2010

Samos ja mallitilkun tärkeys

Tästä onnettomasta kirjoitin jo syksyllä.



Tästä piti tulla isosiskolle paita. Langat ostin keväällä 08, mutta aloittaminen venyi. Hieman. Toukokuussa 09 aloitin uurastuksen. Ensin kokeilin 5,5 puikkoja, jälki oli reikäistä ja epätasaista. Sitten neuloin isomman koon hihan 4,5 puikoilla, siis ihan koko hihan mallitilkun sijaan, tuli hyvää ja tasaista jälkeä mutta lanka vaan ei riittäisi. Niinpä päätin hampaita kiristellen tehdä 5,5 puikoilla. Kun työ oli hihoja vaille valmis, päätin että se on vain yksinkertaisesti niin karmiva, että en kehtaa sitä valmiiksi tehdä. Niinpä se on marinoitunut meidän tv-tason sisällä kuukausi tolkulla. Sieltä se on luonut ahdistavia katseita maitolasin läpi ja huudellut olevansa hihaton rääpäle.



Eipä huutele enää. Joulun jälkeen kävin läpi keskeneräisiäni ja päätin että tästä tulee jotain ihan muuta. Parin viikon miettimisen jälkeen löysin uusimmasta novitasta neuletakin mallin, joka mielestäni on siskoni näköinen ja oloinen ja sopisi hänelle loistavasti. Puikkodiktaattori neuloo mitä tahtoo, ei mitä pyydetään.

Ja ei muuta kuin töihin. Kaiken varmistaakseni aloitin tekemällä mallitilkun!!! Siis minä, varmaan ekaa kertaa kymmeneen vuoteen! Neuletakki oli lehdessä neulottu Puro Batikista mutta Samosin neulominen 4,5 puikoilla näytti tuottavan täsmälleen samaa tulosta, joten ei muuta kuin töihin. Vajaan viikon työ takana ja takakappale sekä toinen etukappale ovat valmiina. Jälki on tasaista ja tykkään mallistakin, ainakin vielä. Nyt pitäisi vain purkaa loput aiemmasta paidasta, jotta takki tulisi joskus valmiiksikin.

7. helmikuuta 2010

Tunturi

Edit: Korjasin tuon linkin toimimaan.

Viho viimeinen joululahja vuosimallia 2009 valmistui lauantaina. Huivi on veljelle menevään settiin.



Ohje: ohje joko knitsin sivuilta, tunturi-huivi
Lanka: Dropsin merino extra fine tummanharmaana 200g
Puikot: 4½ mm



Mallineuletta 3o, 1n neulotaan molemmilla puolilla työtä. Minä tykkään. Neulominen oli tosin välillä hieman puuduttavaa. Silmäilin viimeisen kerän loppua vähän väliä, aivan kuin se katseen avulla pienenisi, ei pienene, kyllä se täytyy vaan neuloa. Neuloin rivin siellä ja toisen täällä ja lopulta huivi oli valmis. Tykkään mallista ja teen aivan varmasti toistekin. Kokoa huiville tuli 18x160 cm.



Ohje: Mario myssy
Lanka: Novita Katja 55g
Puikot: 4½ mm

Välityönä, huivia silmäillessä, valmistui uusi Mario. Yritän käyttää lankoja pois nurkista, nämä on ostettu erinäisten jouluprojektien usvassa, Katjaa. Kun on viikko tolkulla käyttänyt Temposta liian pienillä puikoilla tehtyä mariota, niin kyllä tuntui tämän kanssa, että läpi tuulee. Ohuempi mutta kevyempi ja kivampi kuin tempo. Ei koristeita ja härpäköitä, ainakaan vielä tässä vaiheessa.

1. helmikuuta 2010

mam-ma ku-toooo



Näin meillä, siis kudotaan. Blogissa neulotaan, kotona kudotaan. Tytär on jo tyttö, ei enää äidin vauva, pupu, tai kulta vaan tyt-tö. Hassua seurata, kun pieni ihminen oppii puhumaan. Ja ensimmäisten sanojen joukossa tuli suloisesti tavuttaen, mam-ma ku-too. Ja joka kerta, kun kauluri puetaan päälle, neiti muistaa osoittaa kauluria ja kertoa, että mam-ma ku-too. Juu mamma kutoo, täytyy vastata tai osoittelu jatkuu.



Tämänkin on mamma kutonut, aloitin jo marraskuussa. Takki jäi odottamaan hihoja kun joulu painoi päälle. Välipäivinä takki sai hihansa, napit uupuivat. Viimein sain napitkin kiinni ja tytär ilmoitti että ei käytä, ei hänen päälleen, mamma kutoo vaan, mutta ei tuota, eikä hänelle. Lopulta tammikuun kylmissä neuletakki on saatu käyttöön ja nyt on joka kerta puettaessa lueteltava yksi asia lisää minkä mamma kutoo.



Ohje: Fan and Feather neuletakki kirjasta 101 Designer One-Skein Wonders
Puikot: 3½ mm
Lanka: Drops Alpaca ruskea 130g



Dropsin alpakka on ihanaa neulottavaa. Tykkään ja laatikoista ja pusseista löytyy runsaasti lisää. Ostin 5 kerää tätä väriä yhtä takkia varten, arvioimatta yhtään todellista menekkiä. Viidestä sai neuletakin oma tytär ja naapurin tyttö. Nyttyjä on jämäkorissa useampi, riittoisa lanka. Ikävä kyllä olisi varmaankin tarvinnut olla reippasti isommat puikot, jotta mallineule näkyisi kunnolla. En kuitenkaan halunnut takista liian "reikäistä" vaan halusin että se olisi lämmin.



Ohje oli helppo, tähän hieman isompaan lisäsin silmukoita, sillä ohjeen mukainen oli auttamatta pieni. Takki tehtiin yhtenä kappaleena alhaalta ylös ja hihan silmukat poimittiin. Ei siis kiinnitettäviä saumoja, hurraa! Hihan suut hieman mietitytti, olisin halunnut tehdä resori-hihansuut, mutta päädyin pysymään ohjeen mukaisessa nurja kerros oikein kerros jne. Koska takki on muuten suht väljä ja pitkä, ajattelin että hihan suut voisi purkaa ja pidentää resorilla ensi talveksi, jolloin takki saa lisää käyttöikää. Saa nähdä muistuuko mieleen enää ensi syksyn...


(kuvien ottaminen puolitoista vuotiaasta on lähes mahdotonta...)