31. toukokuuta 2010

Kesälaitumille lämmintä mukaan

Viimeinen keväthuivi on valmistunut. Luonnonvalkoinen shetlantilainen tyttären ihanalle hoitotädille kiitoksena kuluneesta keväästä. Neiti heittäytyy huomisesta kesälaitumille, voi kun pääsisi jo itsekin.


Lanka: Novita luxus alpaca 128 g
Puikot: 4,5 mm pitsi-addit
Koko: 163 x 86 cm

Se on valkea, pehmeä ja kaunis. Mitäs tästä sen enempää turisemaan.
Hieman harmittaa huivin yläreuna, jäi pikkuisen mutkalle.


KYH alkaa noin tunnin kuluttua ja sormet jo syhyävät. Tämän illan neulekerhoon otin mukaan herkullisen fetapiirakan lisäksi vain kerittäviä lankoja, sillä uusia töitä ei ole nyt tietenkään kesken ja vanhoja keskeneräisiä ei nyt muistella. Kohta niiden keskeneräisten kasa on niin hurja, että hirvittää... Ensin suunnittelin valvovani keskiyöhön ja neulovani hetken, nyt kuitenkin silmät ja hieman muukin pääkoppa ilmoittelee, että nukkuminen olisi parempi vaihtoehto. Aamulla on kuitenkin herätys jo kuuden pintaan. Ehtiihän sitä puikkoja kalisuttaa...

30. toukokuuta 2010

KYHäillään

Olen luonnostellut KYH listaani. Alussa lähdin hieman liian innokkaana luomaan listaa ja se pullisteli neuletakkeja, paitaa, huivia ja sukkaa. Ehkä ihan kaikkea ei kuitenkaan neulota kahdessa kuukaudessa... Järkeistin listaa pikkuisen, kunnianhimoahan täytyy aina olla ja lisäsin muutaman tiskirätin, muffinsin sekä kaulureita ja tadaa se alkaa olla siinä kunnossa, että ehkä jos ja kun saan edes ne kaulurit ja tiskirätit valmiiksi, taputan ja hurraan. Kilistän puikkoja ja kohotan maljan.

Olen tulostanut ohjeita talteen ja nyt ne pitäisi järjestää. Puikot pitäisi kaivaa esille ja asettaa järjestykseen. Ja puuttuvat tilata heti. Ja langat, ne langat. Kun lisäsin langani Ravelryyn, mietin miksi ihmeessä langan tietojen kohdalle voi syöttää myös säilytyspaikan? Mikä järki siinä on? Nyt kun olen mönkinyt pölyssä ja tonkinut pusseja ja laatikoita, voin todeta, että olisihan se ihan mukava, jos tietäisi aina missä se lankakerä on, eikä joutuisi etsimään kissojen ja koirien kera.

Puikoille on tarkoitus päästä ainakin nämä:
Yritin valita mahdollisimman monta sellaista ohjetta, jotka olen aina halunnut tehdä, mutten ole toimentunut aloittamaan. Muutama lahjaneule mahtuu mukaan, kuten hyötyneuleitakin. Tuo Febryary Sweater ja hihaton tunika ovat töitä, jotka olen aloittanut, neulonut ties miten pitkälle ja päätynyt purkamaan. Tämä on kolmas yritys, molemmat pitäisi saada valmiiksi kesän aikana, joten ne oli pakko ottaa mukaan.

Muutaman työn vaihtamista vielä pohdin. Yritin valita myös muutamia ihqu-lankoja, jotta motivaatio säilyisi. Tavoitteena ei siis ole saada kaikkia töitä valmiiksi vaan mahdollisimman moni edes puikoille alkuun, jotta on mistä jatkaa. Varaan oikeuden puuttua epätoivoiseen tilanteeseen ja heittää peliin tiskirätti/mallitilkku-kortti. Yritän blogata tilannetietoja mahdollisimman usein, en usko kuitenkaan että ehdin ihan päivittäin. Valmiit bloggaan varmaan myös kun ehdin. Vielä huominen ja sitten mennään...

edit: korjasin yhden työn nimen ja linkin.

26. toukokuuta 2010

Swallowtail


Hieman jo hymy hyytyy näiden huivien teossa, pingoittamisessa ja kuvaamisessa. Ensin työ etenee lentäen, silmukoiden lisääntyessä alkaa neulominen hidastua ja lopulta tuntuu, että neuloo vain yhtä samaa silmukkaa ja kierrosta iäisyyden. Kun huivin vihdoin saa valmiiksi pitää se pingottaa ja se vaatii suunnittelua, aikaa, lattialla rämpimistä, nuppineuloja ja kipeitä sormenpäitä. En saa huivia ikinä kohdilleen ekalla kertaa, en vaikka kuinka sunnittelisin. Ja kun se on lopulta kuiva, pitää huivi kuvata. Koko huivi ei mahdu millään kuvaan, jos ei kuvaa samalla myös koko huonetta. En jaksaisi siivota erikseen kuvaamista varten, joten aina täytyy sitten säätää ja miettiä ja puntaroida, miten huivin kuvaisi parhaiten.


Viimeisin riemuvoitto on tässä. Jostain syystä Swallowtail oli huivikokeiluistani se vaikein. Tai no syytä ei tarvitse pahemmin miettiä, lanka tökki ja pahasti. Liian ohut lanka ja isot puikot, tuntui että työstä ei tullut yhtikäs mitään. Onneksi en ehtinyt ostaa kuin kolmea erilaista ohutta lankaa huiveja varten... Saattaa mennä hetki jos toinenkin ennen kuin tartun seuraavaan vyyhtiin. Ja ensi kerralla ehkä sitten kaksinkertaisella langalla. Tämä on 30-vuotislahja ystävälle, joten aikarajoitus pakotti tekemään loppuun. Alkuperäisellä ohjeella tehtynä tästä olisi tullut suhteellisen pieni, joten käytin pepperknitin muokkauksia saadakseni isomman huivin.



Ohje: Swallowtail Shawl by Evelyn A. Clark
Lanka: teetee Elegant pinkki
Puikot: 4 mm Addi-pitsipyörö
Koko: 174 x 85 cm

Mutta se on valmis, se on unelman kevyt, se on räikeän pinkki ja sanoinko jo valmis. Ja se on mitattu, kerrankin, kokoa löytyy 174 x 85 cm. Huomattavasti isompi kuin ennen pingotusta. Tuo ensimmäinen mallineule oli aika puurtamista. Ja nuppujen teko hieman jännitti, sillä jotkut väittivät vaikeaksi. Ei se lopulta vaikeaa ollut, turhaan neuloin neljä muuta huivia välissä ja välttelin tätä.



Swallowtail on kaunis ja varmasti joskus teen sen uudelleen, mutta eri langasta. Tosin Elegantista tehtynä huivi oli ihanan ohut ja ilmava, kerrassaan täydellinen juhlia varten. Eilen pääsi puikoilta jälleen kerran yksi shetlantilainen, tällä kertaa tytön hoitotädille. Sain sen eilen illalla pingotettua ja tämän kevään huivit on kyllä sitten tässä. Ja kesähän alkaa sitten ensi viikolla ja KYHiä varten on huivisuunnitelmat valmiina...

21. toukokuuta 2010

Kesä ja myssy

Kun kesä tuli yllättäin pari viikkoa sitten, meidän neidillä ei ollut päähän mahtuvaa kesälakkia. Ajattelin kevyttä ja vilpoisaa ja tein yhden yrityksen virkkauslangasta. Siitä tuli aika hirveä, vaikka neiti itse siitä pitikin. Sitten törmäsin tähän kesä novitassa olleeseen malliin. Suurin koko oli 74 cm, mutta ohjeen lankana oli novita bambu. Vaihdoin langan tennesseehen ja puikot kokoa isompiin.


Ja kas lapsella on pipo. Ja se on ehkä hivenen liian iso, tosin kyllä se olisi sopiva, jos neiti ei kiskoisi sitä koko ajan silmilleen. Minä muuten tykkään neuloa puuvillaa. Tiedän, että monet eivät tykkää, mutta huomasin vain, että minä tykkään. Ja tykkään tennesseestä myös. Se kiiltää kauniisti ja vaikka halkeilee välillä niin ei niin kauhean paljon. Olen kerännyt sitä aina, kun jossain olen halvalla nähnyt ja sitä löytyykin useampi kilo varastoista, muistaakseni noin kuusi kiloa. Siinä sitä on puuvillaa kerrakseen.


Ohje: Vauvan myssy Novita Kesä 2010
Puikot: 40 cm pyöröt 3,5 ja 4,0 mm
Lanka: Novita Tennessee pinkki 47 g ja vihreä 38 g


Tein toisen pipon 1,5 vuotiaalle naapurin tytölle 68 kokona ja siitä tuli myös ihan sopiva. Pienempi se on eikä roiku silmillä, mutta sopiva Iipalle. Näissä ei kauan mennyt, yksi ilta per myssy. Nämä olisivat olleet juuri sopivia KYH-projekteja, mutta tuli tehtyä nyt kun tarve oli. Minä siis osallistun KesäYön Hullutukseen. Eli uusi työ joka päivä kesäkuun alusta juhannuspäivään asti ja valmista pitäisi olla heinäkuun lopussa. 26 työtä ja kaksi kuukautta aikaa neuloa. Nyt pitää tarkkaan miettiä mitä kaikkea sitä sitten yrittäisi ehtiä tehdä. Muutama isokin työ täytyisi mahduttaa mutta myös pieniä hyötyneuleita, jotta edes muutaman valmiin saisi aikaiseksi.

20. toukokuuta 2010

Aarteita

Omat äitienpäivälahjukset jäivät esittelemättä, kun huivit valtasivat blogin. Nämä on vielä lähes kaksi viikkoa myöhemmin ihan pakko esitellä, sillä osa liittyy blogiin ja osa tuleviin käsityötaitajiin.

Sain lahjaksi vyyhdinpuut, tosin jo hieman ennen äitienpäivää. Halusin kyllä sen kerijälaitteen, mutta vyyhdinpuut oli miehelle myyty, joten iloitsen siitä. Vyyhtejä minulla ei ole mitenkään yletöntä määrää, mutta tarve näille on, jos aikoo joskus keriä kerälle noita merinosilkkejä. Ja lisäksi sain uudet kesämuumiastiat ja lahjakortin lankakauppaan. Kun akuuttitarve nostaa päätään, voin ostaa lankaa lakosta huolimatta, sillä lahjakortit tässä lakossa sallitaan käyttää. :D


Sitten siihen jälkikasvuun. Ikäähän meidän taaperolla on vasta kuukauden vajaa kaksi vuotta. Sain lahjaksi ihanan tyynyliinan, jonka kauniin kuvion neiti on aivan itse painanut. Odotin tälläisiä ehkä joskus ala-asteen loppuvuosilta, mutta en todentotta vielä alle kaksi vuotiaalta! Onhan heillä ollut hoitaja auttamassa mutta silti äidin mielestä aivan upea! Ja nuo varret neuvottiin tekemään suoraan, meidän tyttö oli halunnut olla taiteellinen ja teki jokaiseen aina kurvin. Kauniimpia ne näin on, jos äidiltä kysytään :D

Sain jokin aika sitten Iso-Mummulta ison laatikollisen vanhoja käsityölehtiä. Joukossa on niin suomen- kuin ruotsinkielisiä lehtiä sekä uusia ja todella vanhoja kappaleita. Hyvin on mummu lehtensä säästänyt. Mies ei lämmennyt vuoden 1953 Neulonta- ja virkkauslehden vinkille kimonohihaisesta miesten villapaidasta. Eikä miesten villaisille uimahousuille. Niin se muoti muuttuu, kuinkanhan suosittuja ovat villaiset uima-asut aikanaan olleet?


Löytyi näistä toki myös monta toteutettavaakin mallia. Lähinnä lasten ja vauvojen neuleina. Mutta en minä ehkä tyttärellekään tekisi sitä villaista uimapukua. Mutta aikamoisia aarteita nämä lehdet silti ovat, kyllä näistä löytää helposti inspiraatiota uusiin neuleisiin. 

12. toukokuuta 2010

Huvinsa kullakin...

Sarjassamme Huivihupia: Miehen äidille ja mummolle pääsi molemmille pakettiin Haruni.


Oman äitini shetlantilaisen innoittamana, myös kimalluksesta pitävä anoppi sai lahjaksi kultaa. Äidin lankaa ei löytynyt varastoista enempää, joten tämä on virallisesti tilaustyö, johon mies osti langat. Katia Brisaa tähän meni piirun vaille neljä kerää, joten yksi kerä tuli tekopalkaksi. Lankalakkolainen kiittää ja kumartaa.



Brisa on puuvillasta ja viskoosista tehty lanka, jonka pingotusominaisuuksista minulla ei ole harmainta aavistusta. Toivottavasti kestää. Pingottui ainakin ihan kivasti. Tästä piti tulla isompi, mutta koska lanka ei olisi riittänyt, pysyin ohjeen mukaisessa koossa. Onneksi, sillä tämä oli kyllä ihan tarpeeksi kookas jo näinkin.



Ohje:   Haruni by Emily Ross, ohje Ravelrystä
Lanka: Katia Brisa kulta 193 g ja Drops Alpaca punainen 132 g
Puikot: 4,5 mm pitsi-addit


Lilja-Mummu sai lahjaksi samaisen huivin punaisesta alpakasta. Dropsin alpakkaa on kiva neuloa, se on pehmeää, se ei hierrä sormella ja lankaa on kerässä mielestäni paljon. Ainut miinus on pienet karvat, joita kertyy vaatteisiin, kun työtä pitää sylissä. Tästä harunista tuli ihanan herkkä ja ohut, mutta lämmin.



Tekisi mieli sanoa, että näiden jälkeen jotain aivan muuta, mutta tämän kevään huivisaaga vaan jatkuu ja jatkuu. Tosin ehkä seuraavassa postauksessa ei ole vielä huivia, mutta taas sen jälkeen palataan huivin pariin, tosin silloin aivan uudella mallilla!

11. toukokuuta 2010

Huivinsa kullakin...

...ja huvinsa kullakin. Tosin näiden jälkeen tämä huivien teko ei kyllä enää ole huvia. Vielä olisi kaksi huivia pakerrettavana... Onneksi toinen niistä on jo melkein valmis. Tässä kuitenkin äitienpäivähuivit meidän perheen isoäideille. Ensin esittelyssä oman äitini huivi, muut sitten myöhemmin.



Omaa äitiä lahjoin kultahopeisella shetlantilaisella. Äiti pitää kaikesta mikä kiiltää ja kimaltaa, joten lankavalinta ei ollut vaikea. Lankana Katian Gatsby, juuri äitiä ajatellen aikanaan ostettu. Lanka on liukas ja neulottaessa todella karhean tuntuinen, neulottuna pintana kuitenkin ihan pehmeä, ties minne se karheus katoaa. Väri oli kaunis, hieman kimalteleva ja 5 puikoilla pinnasta tuli sopivan ilmava ja pitsi erottuu kauniisti.



Lanka: Katian Gatsby hopea-kulta 190 g
Puikot: 5,0 mm pitsi-addit


Tästä tuli suht iso huivi, kokoa en taaskaan huomannut mitata. Tällä kertaa pingotin huolella ja tasaisesti myös pituussuuntaan, joten tästä tuli sekä pitkä että leveä. Hieman jännittää, miten tuollainen muovilanka pitää pingotuksen jälkeen mallinsa, mutta ainakin vielä sunnuntaina oli komeassa koossaan, kun eteenpäin lahjottiin.

9. toukokuuta 2010

Sanomattakin selviä asioita ja ruusuja rakkauden

Koska äidit ovat useimmiten kivoja ja tykättäviä naisihmisiä, pitää heitä muistaa aina toukokuussa. Kun kertyy ikää nousee äidinkin arvostus. Kun saa omia lapsia, täytyy ihmetellä miten ja kuinka äiti kasvatti enemmän kuin yhden. Miten se äiti osasi, miten hän selviytyi kaikesta?


Äitienpäiväksi askartelin sytykeruusuja omalle äidille, miehen äidille ja miehen mummulle, maistiaisia toimitin myös muille perheen äideille eli siskolle ja veljen vaimokkeelle. Kohteet rajasin sukulaissuhteen ja edes yhden pesän tai takan omistukseen. Ensimmäisestä kokelaasta tuli kauhea, mutta jo seuraava ihan muistutti itse tarkoitustaan. Ja lopulta tämä olikin ihan näppärää. Siis niiden ruusen tekeminen kananmunakennoista. Näihin meni kennoja seitsemän ja ruusuja tuli yhteensä 42 kappaletta.

Se itse steariiniin kastaminen sitten olikin hieman työläämpi prosessi. Otin kuluneen kattilan, jota mies inhoaa... (On kuulemma liian pieni mihinkään ja kaikki palaa pohjaan.) Koska suuresta tonkimisesta huolimatta en löytänyt ainuttakaan pilttipurkkia suurempaa lasipurkkia koko talosta, laitoin kattilaan Ikean ison juomalasin, joita mies myöskin inhoaa. Tässä toistuu nyt tietty kaava, jonka jotkut voivat jo lukea rivien välistä.


Sanomattakin selvää, että kun vesi pulpahti kiehumisen merkiksi ensimmäisen kerran, kuului kattilasta myös harmaita hiuksia aiheuttava räts-ääni ja kattilaan luodun pahan katseen avulla saatoin todeta lasin menneen rikki. Tosin se ei mennyt halki, räsähti vain kuten arvelinkin, tosin testatahan piti. Tein nopean ja huolellisen päätöksen ja poistin lasin kattilasta ja päätin, että kattilasta tulisi nyt askartelukattila. Sanomattakin selvää, että meidän taloudessa ei usein tarvita askartelukattilaa, mutta nyt sellainen on, jos tarvetta löytyy toiste.

Steariini suli kattilaan ihan kivasti, aluksi epäilin oliko sitä siellä lainkaan, kun ei mielestäni mitenkään erityisesti erottunut vedestä. Pari kertaa kun sain sohaistua lientä myös sormilleni ja se jähmettyi saman tein, uskoin että kyllä sitä siellä on. Pihditkään eivät olleet aivan parhaat, ruusut lipsahtivat niistä liemeen tuon tuosta. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ruusut olivat toisella tai kolmannella kierroksella, ei niistä meinannut saada pideillä otetta. Sanomattakin selvää, että miehelle ei sitten kerrota, että ne olivat meidän pihvipihdit. Ja kyllä, pesin ja jynssäsin ne puhtaaksi. Niillä voi ehkä vielä paistaa pihvejä, ehkä.


Steariinia roiskui kattilasta myös ympäri hellaa, siis myös sen lisäksi mitä sitä sain itse sotkettua ympäriinsä. Se lähti kuitenkin hyvin irti, joten uutta hellaa emme sentään ole vielä vailla. Käytin ruusuihin luonnonvalkoisia kynttilöitä. Viimeiseen kierrokseen laitoin mukaan yhden havin joulunpunaisen kynttilän ja väriä tarttui mukavasti. Harmi etten käyttänyt vain värillisiä kynttilöitä.



Jos nämä ihan toimiviksi todetaan niin meillä kyllä syödään tästä lähin vain vaaleissa kennoissa myytäviä munia, sillä noista valkoisista tuli huomattavasti kauniinpia kuin noista harmaista kavereistaan. Ja niistä sai pihdeilläkin kunnolla kiinni, koska pohjassa oli kunnot urat.

4. toukokuuta 2010

Beautiful Blogger


Sain Emmalta ihka ensimmäisen tunnustukseni, Beautiful Blogger Awardin! Kiitos Emma!
Laitan tämän eteenpäin Heidille, Marille, Quickstepille ja Riikalle.

Ja kylmästä huolimatta, kevät on jo pitkällä. Mökillä oli vastassa kukkameri ja hyytävän kylmä merituuli.



 
Kesä yrittää nostaa päätään...