Neulojatar ja Uusi Urhea Myssy

Olipa kerran Neulojatar ja Uusi Urhea Neulekirja. Neulojatar luki neulekirjasta ja kuuli miten se olisi uusi, uljas ja innovatiivinen. Suuret suunnitelijat blogimaailmasta oli kerätty yksien kansien väliin. Neulojatar oli tietysti innoissaan. "Voi tuo on kyllä saatava!" hän tokaisi innoissaan ja tilasi kirjan. 

Seurasi odotusta, monta päivää, ennen kuin posti kantoi kirjan kotiin. Neulojatar ei voinut tietää mitä kirja piti sisällään, sillä ravelry ei ollut kirjasta kuullutkaan. Kirjan kotisivukin osasi vain kertoa, että tälläinen opus ollaan toden totta aikeissa julkaista. Vihdoin kirja saapui. Neulojatar joutui ikävä kyllä odottamaan paketin avaamista, sillä hänellä oli lapsi ja lapset eivät aina ymmärrä, että aikuiset haluavat istua alas ja rauhassa selata vaikka uutta kirjaansa. Barbababat ja muumit ovat kivoja, mutta muutakin luettavaa maailmaan kyllä mahtuu.

Vihdoin Neulojatar selasi ja luki, paljon oli tekstiä saatu kansien väliin. Jokaisesta suunnittelijasta oli kirjoitettu muutama sivu tekstiä. Eihän tuo normaalisti haittaa, kyllähän hän nyt lukea osaa, mutta kun ne ohjeet ja kuvat hukkuivat kaiken tekstin sekaan. Alussa Neulojatar luki myös tekstit, mutta lopulta tuli niin kärsimättömäksi, että päätti vain selata kuvia. Hieman pettyneenä hän käänsi sivua toisen jälkeen löytääkseen neuletakin ja neulepaidan ja kas taas uuden neuletakin ohjeen. Olivathan ne uusia ja innovatiivisia ja monen hienon mallineuleen fuusioita mutta kun Neulojatar ei nyt halunnut neuletakkia tai neulepaitaa, ei juuri nyt eikä ehkä huomennakaan. 

Hän käänteli sivuja hieman tuskastuneena ja omatunto raikasi, miten hän oli taas ostanut uuden neulekirjan eikä koskaan tulisi neulomaan siitä mitään. Sitten hän käänsi sivua ja kas "Onpa kaunis myssy!" hän tokaisi itsekseen. Ja johan löytyi sukat ja huivikin kirjasta. Onnessaan ja iloisena sittenkin hienosta kirjastaan, Neulojatar tarkisteli ympärillään lojuvia keskeneräisiä lankakasoja. "Hmm, no teen ensin tyttären myssyn ja kaulurin valmiiksi ja sitten saan aloittaa oman myssyn. Eihän tässä nyt vielä mitään kylmintä syksyä eletä ja myssykelit ovat vasta edessä" hän tokaisi ja haikein mielin laittoi kirjan sivuun. 

Viikonloppuna hän neuloi sormet viuhuen ja sai tyttären myssyn ja kaulurin valmiiksi. Huonon äidin leima oli ainakin toistaiseksi pistetty hyllylle odottamaan aikaa, jolloin puhe kääntyy lapasiin. Kello vilahti jo sunnuntain puolelle, mutta Neulojatar tiesi, että nyt oli se hetki. Hetki jolloin oli aikaa aloittaa ihan oman myssyn neulominen. Hän nappasi juuri vapautuneet puikot käteensä sekä sinisen langan, joka niin mainiosti ja varmasti sopisi syystakkiin. Hän avasi kirjan ja luki ohjetta. Vaikka Neulojatar olikin oppinut paljon uuttaa tekniikkaa lähiaikoina, ei ehkä juuri nyt ollut paras hetki uuden oppimiselle. Sitkeästi hän kuitenkin päätti luoda silmukat kuten ohjeessa neuvottiin. Ja sitten hän neuloi pipon resorin valmiiksi. Ja vilkaisi ohjetta. Ja vilkaisi ohjetta uuden kerran. Neulottuaan resorin pyörönä hän huomasi, että pipo olisi pitänyt neuloa tasona! "Pipo tasona!" hän kiukutteli, sillä silmukoiden luominen oli ollut niin tuskaista, että hän ei halunnut purkaa vaivalla neulottua resoria. Neulojatar päätti lepuuttaa päätään tyynyllä yön yli.

Seuraavana päivänä kun aurinko nousi Neulojattaren kotona suhteellisen myöhään, oli mieli jo parempi. Hänellä oli neulekerhotapaaminen ja hän pakkasi mukaansa myssyn ja varmuudeksi sukkasadon ensimmäiset sukat. Niin, sukkasato oli lähtenyt kovin yskähdellen käyntiin. Ensimmäinen sukka ei ollut vielä edes kantapäässä. Kovin oli kiireistä muulla neulerintamalla ja sukat saivat odottaa. Kerhossa Neulojatteren ihanat neulovat ystävät ihastelivat myssyn mallia ja Neulojatar tutki kaaviota. Hän oli varma, että onnistuisi tuon neulomaan pyörönäkin. Ja koko sunnuntain sitkeästi neulottuaan, oli myssy melkein valmis. Valmistuminen venyi kuitenkin maanantaihin. 

Neulojatar oli jo aiemmin hieman huolissaan vilkuillut myssyn muotoa. Kovasti tuo myssyn reuna aaltoili. Hieman huolestuneena hän vilkuili kirjan kuvaa ja tuonkin myssyn reuna aaltoili. Tuota hän ei ollut aiemmin huomannutkaan. Kun Neulojatar vihdoin sai myssyn valmiiksi ja asetti sen kutreilleen, oli tuo hetki täysin vailla sanoja. Tuo hetki oli täysin hiljainen. Neulojatar nielaisi ja käänsi myssyä päässään. Ei auttanut. Tässä vaiheessa oli Neulojattarella kaksi vaihtoehtoa, joko itkeä tai nauraa. Neulojatar valitsi nauramisen, sillä tämä kovalla työllä kokoon kasattu myssy tai pikemmin kypärä oli niin huvittava, että muita vaihtoehtoja ei vain ollut.

Ohje: Sprouting Cloche kirjasta Brave New Knits

Lanka: Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK 55 g
Puikot: 4 mm ja 4½ mm

Vaikka sadut päättyvät aina onnellisesti ja lopussa uljas ritari pelastaa prinsessan, on tästä tarinasta turha etsiä pelastajaa. Neulojattaren oma ritari katsoi myssyä kaksi kertaa ja vasta kolmannella uskalsi nauraa. Tytär totesi vain, että mammalla on sitten uusi myssy. "No niin on, uusi ja urhea sellainen" Neulojatar totesi ylpeydellä. Sillä kaikesta huolimatta tämä urhea myssy oli voittanut tiensä Neulojattaren sydämeen ja nyt piti vain kerätä rohkeutta, jotta myssyn kanssa kehtaa edes hiekkalaatikolle mennä seisomaan...

Loppu.