Haalari pitkän kaavan mukaan

Vielä puretaan joulusatoa muutaman neuleen verran. Jostain kumman sopukasta sain aivan loistavan idean neuloa ystävän lapselle villahaalarin syntymäpäivälahjaksi. Innostusta sain Ninnin haalarista. Ajattelin että noin pienelle eli kaksi vuotiaalle se on tosi nopea projekti... Tahkoin silmukkamäärän ja raidoitusten kanssa, vartalo-osuuden neulominen oli yhtä tuskaa ja tämä kävi tauolla useammin kuin yksikään työ tänä vuonna. Synttäri tulivat ja menivät ja päätin siirtää työn joulupakettiin. Eli suomeksi "tätä ei tarvitse hetkeen neuloa". Eipä tuo itsestään valmistu. Tätä on neulottu erittäin kiukkuisena ja päättäväisenä pari päivää ennen joulua. Ja sitten taistelin tuon vetoketjun kanssa ja purin ja ompelin ja purin ja ompelin.

Tämä ei ole kaunis eikä oman käsityötaitojeni mallikappale. Harkitsin jo, että annanko lainkaan. Roskakorikin jo kävi mielessä. Höyrytys silitysraudalla auttoi hieman ja lopulta pyysin nauravaa miestä ottamaan kuvia samalla kun itse houkkuttelin tytärtä, jotta puku saatiin edes päälle. Kuvat ovat liikkuvasta ja vastahakoisesta lapsesta, mutta voi kun se oli niin söötti päällä kuitenkin. Tästä innostuneena paketoin sen ja toivon ymmärrystä, että ajatus se on ainakin kaunis...

Ohje: oma sovellus, koska kuka se ohjeita kaipaa...

Lanka: Gjestal Maija harmaa 128 g, lila 114 g ja valkoinen 118 g

Puikot: 3½ mm pyöröt ja sukkapuikot

Koko: tähtäsin 92 cm mutta tämä taitaa olla pikemmin 104 cm

Muuta: vetoketju

Neuloin tämän siis pyörönä ja ompelin vetoketjulle paikan ja leikkasin auki. Tuo valitsemani vetoketju ei ollut ihan paras mahdollinen, se on kaulan kohdalta hieman huonosti kohdillaan ja raapii kaulalla. Kaulalle minun piti neuloa resori niin pitkään, että saan sen taitettua kaksin kerroin ja ommeltua vetoketjun yläreunan sen sisään. Mutta kaikessa kiireessä tämä suunnitelma unohtui. Koko vetoketjun asettaminen oli yhtä tuskaa ja jälki on sen näköistä.Yritän korjata tuota kaulusta, kunhan tomu laskeutuu...

Lanka oli muuten ihan ok, mutta tuo harmaa oli aivan kuin eri lankaa verratuna lilaan ja valkoiseen. Karheaa kuin mikä ja inan paksumpaa. Outo tapaus. Projektina tämä oli kyllä joulukuussa tehtäväksi aivan liian iso. Se vei aikaa ja haluja neulomiselta. Ja muut lahjat jäivät tekemättä tai pahasti kesken. Ja tuntui että ne muutkin alkoivat mennä metsään, kun tämä työ masensi. Mutta hengissä selvisin ja valmistakin tuli. Vain pari työtä jäi joulun jälkeen valmistumaan, mutta ne ovat jo melkein valmiina.