Nurkat on täyttyneet petroolista niin että lentoon voisi lähteä. Vaan eipä taida langalla pitkälle päästä. Sinivihreää löytyy siis vain värinä.
Jostain syystä tammikuu toi mukaan ihastuksen tähän ei-niinkään-minun-väriin. Ostin paidan ja neuletakin. Ja yhden katalan kaupunkireissun aikana huomasin kiikuttavani pussia, josta kaikelle kansalle hymyilivät tyytyväiset Jannet ja Karismat. Miksi lankakaupoissa on läpinäkyvät muovipussit? Kanssaneulojat ehkä lakoavat kateellisina kaduilla, mutta lankojen salakuljettaminen kotiin ei ole enää lainkaan niin helppoa. Syntymäpäivälahjaksi syksyllä saadut lahjakortitkin on käytetty jo muutamaan kertaan.
Ja kohtalokkaan petroolin hamstraus reissun jälkeen, seuraavalla viikolla matkalla lääkäriin, ihan sattumalta kiersin väärään suuntaan, ensimmäistä kertaa Käsityö-Kaisan kautta, ihan sattumalta. Ei kyllä ole minun suosikkikauppani, matkaan kuitenkin lähti Maijaa, petroolina.
Nyt olisi sitten lähes kilo petroolia, suunnitelmia ei lähes lainkaan. Karismasta mietin josko se haluaisi olla minun helmikuuni, mutta eipä ole vielä puikoille päässyt. Tuntuu että kaikki muut työt kiinnostaa ja innostaa enemmän.
Niin ja tämä blogin ulkoasukin on saanut itseensä petroolia. Ei mulla mitään pakkomieltä tästä väristä ole mutta kuitenkin...
Se on hyvä väri. Ja nyt sitä tosiaan on joka puolella. Ei tuollaisia houkutuksia voi mitenkään vastustaa.. Ja hyvä niitä on ihmisellä olla varastoja, eikö niin?
VastaaPoistaOlen totaalisen koukussa, jostain syystä tämä väri puhuu juuri nyt meikäläiselle. Mä oon varmaan vähän liian helppo tapaus kaikille houkutuksille... Varastoja täytyy aina olla, jos vaikka jääkausi yllättää niin on millä pitää perhe lämpimänä...
VastaaPoistaJa jostain syystä tuntuu että petroolia ja sen sukulaisia on juuri nyt ihan kaikkialla.