Olen neulonut sukkaa ja sukka kaipaisi kaveria, mutta...
Aloitetaan alusta. Ensin oli idea. Anoppi sai syyskuussa sukat, pitkät sellaiset. Niitä tehtiin hartaudella. Appi vihjaili tarpeesta kunnon pitkille saapassukille. Päässä raksutti ja suunnittelin tekeväni ne jouluksi. Vuodesta ei ollut puhetta... Langat tietysti ostin, nallea aloeverana ja metsänvihreänä, sopii sinne metsään. 2 kerää riittää mainiosti saapassukkiin, jos yhdestä kerästä pitäisi tulla pari. Joulun jälkeen muistin kyllä langat ja ajatuksen. Mietin ja valvoin ravelryn ääressä iltamöyhällä. Tilasin kaksi eri kirjaa vain sukkia ajatellen ja odotin postia. Vertasi malleja ja mietin, kysyin mielipidettä armaaltani ja tein päätöksen: Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks: Gentleman's Shooting Stockings with Fluted Pattern.
Edellinen työ valmistui suorastaan lennossa, koska oli p a k k o p ä ä s t ä n e u l o m a a n n ä i t ä. Valmistauduin näihin kyllä harvinaisen syvällisesti. Tilasin addin sukkapuikotkin, ensimmäiset laatuaan minulle! Metalliset sellaiset, sillä bambut eivät kestä minun käsissä. Tilasin peräti kahdet, 2½ resoria varten ja 3 loppusukkaa varten. Hieman petyin, sillä parin puikon kärjessä oli pieniä viiltoja aivan kuin joku olisi niitä saksilla narskutellut. Aivan avaamattomat paketit mutta lieneekö sitten normaalia näille metallipuikoille?
Sukat kuitenkin pääsivät puikoille ja kun olin neulonut resorin ja 6 mallikertaa, tehtiin eka sovitus. Miehellä kun on lähes samankokoinen jalka kuin isällään, tosin hieman pienempi. Tosi jämptiltä vaikutti. Ei kuin alusta ja lisäämään silmukoita. Uusi yritys 96 silmukalla ja jo pelkkä resori tuntui syövän lankaa tuhottomasti. Resoria tein 40 krs ja sen jälkeen neuloin kuviota 13 kertaa, koska 12 olisi ollut liian vähän. Nämä saapassukat eivät vain vilahtaisi saappaan varresta, jos hyvä tuuri kävisi. Nämä eivät ole saapassukat, jotka jäävät kymmenen senttiä polven alle. Näistä tulisi saapassukat jotka näkyvät reteesti yli saappaan ja ulottuisivat polveen saakka.
Mallikertojen jälkeen tein kavennukset kahdesti, jotta alussa lisätyt silmukat kaventuisivat myös pois. Pohdin kaventaako kaikki vaiko ei ja päädyin siihen että sukka istuu paremmin jalkaan ja kantapäänkin teko on helpompaa mallin mukaisella silmukkamäärällä. Sukka on komea ja pitkä.
Ja ta-daa, kantapää saavutettu ja ensimmäinen kerä lankaa loppuu!?! Nämä ovat sukat, joihin menee lankaa niin paljon kuin niille vaan syöttää... Ei se mitään ostetaan lisää. Ja minähän ostin, mutta... väri ei ole sinnepäinkään! Toinen on syvän metsänvihreä ja kaunis, toinen on harmahtavan vihreä ja kamala! Siis miten voi olla värit noin erilaiset?!? Siis miten? Tiedän kaiken värieristä ja koodeista, mutta ei se lämmitä! Siis tuohan on aivan eri väri! En minä kehtaa antaa lahjaksi kahta täysin erilaista sukkaa. Mies sanoo että se on vain sukka ja menee saappaaseen eikä kukaan sitä huomaa. Mutta ei vaan kehtaa. Olisi nyt edes hieman sinnepäin. Eli nyt pitää ostaa sitten vielä lisää lankaa ja neuloa kaksi sukkaa kokonaan alusta? Voi kyynel kun ketuttaa...
Onneksi Luoja loi lohtulangan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiva kun kommentoit :)