Sain Lina-pipon eilen illalla valmiiksi. Ja kuten aiemmin aavistelin, se ei todellakaan mahdu minulle... luovuin toivosta jo puoli välissä ja neuloin siitä yhden kuvion lyhyemmän ja nyt se sopii Stiinalle kuin valettu! Testasimme sitä tänä aamuna ja hieno tuli, vaikka neiti ei kyllä ollut piposta yhtä innoissaan kuin äiti... No ainakin on yksi kerä vähemmän kodinhoitohuoneessa.
No sitä paremmalla syyllä saan neuloa itselleni nyt uuden ja koska selvästi neulon tiiviimpää jälkeä kuin malli sallisi, aion lisätä silmukoita, jotta saisin vihdoin itsellenikin pipon. Tällä kertaa kokeilen tuota unikon väristä bambua, koska se on niiiiiiiiiiiiin ihanan tuntuista.
29. maaliskuuta 2009
28. maaliskuuta 2009
Eikö se kevät tule koskaan?
Täällä sataa taas lunta. Kevät ei tullut vieläkään. Stiina tykkäsi ja puksutti ulkona kolmisen tuntia. Isi oli keilaamassa, joten äiti sai rauhassa oleskella kotona eli touhuta turhuuksia. Näin suloiselta näytettiin kun herättiin.
Stiinalla on Fammun neulomat villasukat, marttojen ohjeilla tehty mutta erikoisuutena on virkattu koristereuna, sekä alpakasta neulottu villatakki, jota on käytetty ja paljon. Näissä pysyy lämpimänä tuiskussa ja myrskyssä. Kyllä äidinkin täytyy pian saada jotain Stiinalle valmiiksi asti.
Kevättä on kuitenkin rinnassa meidän keittiössä.
Istutin ohraa, vaikka mies halusi rairuohoa, koska ohra on rumaa... No siinä se kasvaa ja kaveriksi löytyi puput, joista toinen sai kokea Stiinan tiputan lattialle-leikin kohtalon. Liimasin korvan kiinni, mutta typeryyttäni kuvittelin, että se ei tippuisi uudelleen mutta sama kohtalo odotti jälleen pientä pupua. Takana on villin näköinen helmililjani.
Mutta täällä me lumipyryn keskellä odotetaan kesää tai ensin kevättä ja sitten kesää. Sitten me möllötetään terassilla ja nautitaan kesästä. Juodaan aamuteetä isin kanssa. Äiti neuloo ja Stiina leikkii. Juostaan keinumaan ja maistellaan mansikoita naapurin tyttöjen kanssa. Tosin terassille täytyisi hankkia ensin kesäkalusteita, kovasti olen niitä katsellut mutta vielä on hieman aikasta ostaa niitä, kun tuota luntakin vielä tulee taivaan täydeltä. Voi meitä.
Stiinalla on Fammun neulomat villasukat, marttojen ohjeilla tehty mutta erikoisuutena on virkattu koristereuna, sekä alpakasta neulottu villatakki, jota on käytetty ja paljon. Näissä pysyy lämpimänä tuiskussa ja myrskyssä. Kyllä äidinkin täytyy pian saada jotain Stiinalle valmiiksi asti.
Kevättä on kuitenkin rinnassa meidän keittiössä.
Istutin ohraa, vaikka mies halusi rairuohoa, koska ohra on rumaa... No siinä se kasvaa ja kaveriksi löytyi puput, joista toinen sai kokea Stiinan tiputan lattialle-leikin kohtalon. Liimasin korvan kiinni, mutta typeryyttäni kuvittelin, että se ei tippuisi uudelleen mutta sama kohtalo odotti jälleen pientä pupua. Takana on villin näköinen helmililjani.
Mutta täällä me lumipyryn keskellä odotetaan kesää tai ensin kevättä ja sitten kesää. Sitten me möllötetään terassilla ja nautitaan kesästä. Juodaan aamuteetä isin kanssa. Äiti neuloo ja Stiina leikkii. Juostaan keinumaan ja maistellaan mansikoita naapurin tyttöjen kanssa. Tosin terassille täytyisi hankkia ensin kesäkalusteita, kovasti olen niitä katsellut mutta vielä on hieman aikasta ostaa niitä, kun tuota luntakin vielä tulee taivaan täydeltä. Voi meitä.
Lina-pipo
Törmäsin tähän Joko Knitsin Lina-pipon malliin parissa blogissa, ihastuin heti ja päätin tehdä siitä kevät pipon itselleni. Langaksi valitsin valikoimistani Tennesee langan harmaana, sillä keväällä on ehkä kivampi, kun ei ole niin kuuma myssy päässä.
Näyttää kuitenkin siltä, että piposta tulee liian pieni, vaikka minulla pieni pää onkin. En kuitenkaan pura vaan teen työn loppuun ja sitten mietin kuka tätä käyttää =)
Näyttää kuitenkin siltä, että piposta tulee liian pieni, vaikka minulla pieni pää onkin. En kuitenkaan pura vaan teen työn loppuun ja sitten mietin kuka tätä käyttää =)
27. maaliskuuta 2009
Kädentaitomessut
Kävin anopin kanssa Kädentaitomessuilla Turussa. Siellä piti ihan vain piipahtaa mutta niinhän siinä kävi, että aika loppui kesken ja piti lähteä pois, koska kipsa meni kiinni. Löysin messuilta vaikka mitä ja tietenkin budjetti ylittyi.
Mutta kaikkea kivaa sieltä tarttui mukaan ja nyt niistä pitäisi sitten neuloa ja askarrella jotakin. Huomautettakoon kuitenkin tässä välissä, että anoppi kyllä osti silti enemmän kuin minä itse... Millainen on Stiinan tulevaisuus, kun molemmilta puolilta tulee geeneissä neulominen ja hamsterointi.
Mukaan tuli tämä suloinen pesusieni Stiinalle. "Minä niin rakastan vaahtokuplia." sanoi kala kun kanssasi kylpyyn lähti.
Mutta kaikkea kivaa sieltä tarttui mukaan ja nyt niistä pitäisi sitten neuloa ja askarrella jotakin. Huomautettakoon kuitenkin tässä välissä, että anoppi kyllä osti silti enemmän kuin minä itse... Millainen on Stiinan tulevaisuus, kun molemmilta puolilta tulee geeneissä neulominen ja hamsterointi.
Mukaan tuli tämä suloinen pesusieni Stiinalle. "Minä niin rakastan vaahtokuplia." sanoi kala kun kanssasi kylpyyn lähti.
Tästä se alkaa
Tästä se nyt sitten alkaa, minun oma blogini. Olen seurannut muiden neuleblogeja ihastuneena, mutta vihdoin rohkastuin ja nyt on sellainen minullakin. Onko ihanampaa asiaa olemassakaan kuin monta kerää kirjavia, ihania, sileitä, kiiltäviä ja pehmoisia lankakeriä! Niitähän voisi kerätä vaikka miten paljon.
No olenkin kerännyt niitä lähes koko kodinhoitohuoneen täyteen! Nyt niistä täytyisi saada jotain aikaiseksikin. Minulla vain on sellainen paha tapa, että aloitan työt ja jätän ne kesken, koska en ole tyytyväinen työnjälkeen tai siihen miten kauan neulominen kestää ja mihin se on johtamassa...
Kun aloitin neulomisen joskus ala-asteella, ihastuin siihen välittömästi, vaikka aloittaessa oli 10 silmukkaa ja lopettaessa 110... Kun neulominen alkoi sujua hieman paremmin, seurauksena oli tyytymättömyys. Kaikki piti aina purkaa, joten oikein mistään ei milloinkaan tullut mitään.
Kun muutamia vuosia sitten päätin aloittaa neulomisen uudelleen, ensimmäinen päätös oli, että mitään ei sitten pureta ellei ole aivan pakko. No nyt kaikki työt sitten jäävät kesken, valtaavat nurkkia lankakoreillaan ja silti uutta lankaa tarttuu mukaan kauppareissuilta. Jostain syystä kuitenkin tykkään neuloa lahjoja ja ne kyllä teen valmiiksi ja ojennan saajalleen ylpeyttä tuntien.
Tähän tulee nyt muutos ja aion tehdä myös perheelleni ja itselleni jotain ihan valmiiksi asti. Ensimmäisenä projektinani on neuloa loppuun kaikki kolme aloittamaani neuletakkia tyttärelleni Stiinalle, ennen kuin hän kasvaa liian isoksi eikä enää mahdu niihin. Tästä alkaa minun projektini pehmeämpään huomiseen ja tyhjempään kodinhoitohuoneeseen.
No olenkin kerännyt niitä lähes koko kodinhoitohuoneen täyteen! Nyt niistä täytyisi saada jotain aikaiseksikin. Minulla vain on sellainen paha tapa, että aloitan työt ja jätän ne kesken, koska en ole tyytyväinen työnjälkeen tai siihen miten kauan neulominen kestää ja mihin se on johtamassa...
Kun aloitin neulomisen joskus ala-asteella, ihastuin siihen välittömästi, vaikka aloittaessa oli 10 silmukkaa ja lopettaessa 110... Kun neulominen alkoi sujua hieman paremmin, seurauksena oli tyytymättömyys. Kaikki piti aina purkaa, joten oikein mistään ei milloinkaan tullut mitään.
Kun muutamia vuosia sitten päätin aloittaa neulomisen uudelleen, ensimmäinen päätös oli, että mitään ei sitten pureta ellei ole aivan pakko. No nyt kaikki työt sitten jäävät kesken, valtaavat nurkkia lankakoreillaan ja silti uutta lankaa tarttuu mukaan kauppareissuilta. Jostain syystä kuitenkin tykkään neuloa lahjoja ja ne kyllä teen valmiiksi ja ojennan saajalleen ylpeyttä tuntien.
Tähän tulee nyt muutos ja aion tehdä myös perheelleni ja itselleni jotain ihan valmiiksi asti. Ensimmäisenä projektinani on neuloa loppuun kaikki kolme aloittamaani neuletakkia tyttärelleni Stiinalle, ennen kuin hän kasvaa liian isoksi eikä enää mahdu niihin. Tästä alkaa minun projektini pehmeämpään huomiseen ja tyhjempään kodinhoitohuoneeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)