29. syyskuuta 2010

Undulating Rib Socks

Ensimmäiset sukat ovat valmiina sukkasatoon. Näissä kesti kauemmin kuin luulin. On ollut muutakin puikoilla ja syysflunssaa. Meillä ei ole nukuttu kunnon yöunia kuukauteen. Todella sitkeä yskä ja nyt se näyttää uhkaavasti tarttuneen myös minuun... Mutta ne sukat. Alussa nämä eteni ihan kivasti, sitten tuo malli alkoi tökkiä ja lankakin meni pörrölle ja säänpuolelle. Sisulla ne on nyt valmiit ja näyttää ihan kivalta.


Ohje: Undulating Rib Socks kirjasta Favorite Socks
Lanka: Katia Olé Socks Duetto, väri ruskea 70 g
Puikot: 3 mm
Koko: 39


Puikkoina näissä oli neliskulmaiset puikot, joten puikkokoko vastaa 2½ mm kokoa. Niillä oli yllättävän hyvä neuloa ja tykkäsin muutenkin kun puikkojen väri sointui niin kivasti langan kanssa. Langastakin tykkäsin alussa, mutta pian se jo pörrösi. Langan väreistä tykkään vieläkin ja on se tuo lanka valmiissa sukassa ihanan pehmeää. Nämä menevät joululahjakoriin odottamaan, josko se joulu sieltä taas tulisi.

27. syyskuuta 2010

Silk Kerchief

Ne ennustavat kylmintä talvea tuhanteen vuoteen, joten lienee aika varustautua talven varalle. Ystäväpiirissäni juhlitaan syntymäpäiviä useammassa osoitteessa näin syysaikaan ja mikäs sen mukavampi lahja kuin lämmikettä lumimassojen keskelle. 


Halusin jo aikoja sitten, eli viime talvena, kokeilla Kate Gagnon Osbornin Silk Kerchief ohjetta, aikaa vaan on niin vähän ja muut työt ovat ajaneet edelleen. Tämä oli listalla kesän kyhäilyjäkin varten, mutta ei sitten oikein mahtunutkaan menoon mukaan. Elokuussa päätin aloittaa syksyn lahjasadon näillä. Simppeli ohje, jota ei ikävä kyllä enää ole saatavilla. Aivot puuduttavaa ainaoikeaa, mutta rosoisen ja epätasaisen huivin kruunaa ja pelastaa lopulta pingotus. Tosi tätä en voinut pingottaa niin piukalle kuin olen tottunut huivien kanssa. Tämä vaati vain pientä venyttelyä, jotta pinta avautuu, mutta ei niin paljon että tasaisessa reunassa näkyisi pingotuksen luomat kaaret. Näkyyhän ne nyt tuossa hieman mutta tasoittunevat käytössä.


Ohje: Silk Kerchief by Kate Gagnon Osborn
Lanka: Drops Alpaca valkoinen 84 g ja harmaa 68g
Puikot: 3½ mm


Tästä tuli ihana! Se on lämmin ja kaunis ja raidat lienee edelleen muodissa. Näiden kanssa on ollut ihana pohtia eri värivaihtoehtoja ja miettiä mikä sopii kenellekin. Näitä on tullut tehty jo peräti neljä ja lisää pääsee puikoille, kunhan vaan pääsen itseni kanssa yhteisymmärrykseen värivalinnoista. Taukoja näiden kanssa täytyy aina välillä pitää, sen verran tasaisen puuduttavaa touhua näiden neulominen kuitenkin on. Ohjeesta poiketen tein omaan versiooni useampia kerroksia valkoisella ulkoreunaan. Tähän lisäykseen törmäsin ravelryssa ja tuo reuna kehystää kyllä huivin kauniisti. Kuvissa esiintyvä versio on alpakasta ja ihanan pehmeä ja lämmin. Värien kanssa en kauaa pohtinut vaan nämä valikoituivat melkein heti kyseisen ystävän huiviin. Hyvää syntymäpäivää Elli!

21. syyskuuta 2010

Kerällä

 
Kuten kuvasta voi päätellä, on joku saanut kerijälaitteen lahjaksi... Lankaa on keritty kilpaa tyttären kanssa ja voi kun nuo kerät onkin ihania! Eihän tässä uutta lankaa enää tarvitsekaan, kun omasta varastosta löytyy kaikkea kivaa ja ne saa uudenhohtaviksi laittamalla kerälle!



Mutta sain minä uutta lankaakin. Ihanaista BC Garnin Silkbloom Finoa, se on silkkiä ja merinoa ihanan säihkyvällä kerällä. Ja tuntuu ettei näitä raaski käyttää sitten millään. Silittelylankoja. Niin sitä lankaa vaan kertyy. Aloitin lankalakon uudelleen ja viime viikko meni jo ilman lankaa. Tosin lakko saa heti kolauksen, sillä joudun ostamaan sopivaa lankaa ystävän häihin suunnittelemaani huiviin. Tosin se lanka ostetaan lahjakortilla, jonka myös sain syntymäpäivälahjaksi, joten sääntöjä ei rikota. Nyt pitäisi vain löytää malli ja lanka sekä päättää väri, joka sointuu sininen pukuni kanssa.


Itseäni muistin kahdella neulekirjalla: New England Knits ja Brave New Knits. Molemmissa kirjoissa on ihania ohjeita ja muutama, jonka varmasti teen. Kunhan jostain löytyisi aikaa. Syksyn syntymäpäiväsato on melkein valmis, joten ehdin neuloa välillä itsellekin... Paitsi että kohta on joulu ja uusi veljenpoika syntyi viime viikolla. Niin ja sukkasato, ensimmäinen pari on ihanjustmelkein valmis. Vielä pitäisi se viimeinen pinnistys saada aikaiseksi. Kyllä ne tälle kuulle vielä saadaan kirjattua.

12. syyskuuta 2010

Tytärlapsen syystamineet

Se on taas saanut jotain puikoilta. Tyttärelle ja sen serkkutytölle. Pipoa ja kauluria. Se yrittää olla muiden mukana hyvä äiti. Lapasista oli myös meillä jotain puhetta, mutta ne eivät ole vielä toteutuneet. Tai sitten voisi vedota mummuun. Vastuuta pitää jakaa ja vastuunsa se on mummullakin. Lanka olisi valmiina ja puikot vapaana, mutta kun on tätä omaakin touhua tässä ja naisia pitää huivittaa. 


Ohje: myssy x 2 omasta päästä
Lanka: Teetee Primavera 37 g ja Sublimen Baby Cashmere Merino Silk DK 40 g
Puikot: 4 mm

Järkevä olisi tehnyt pipon resorin pienemmillä puikoilla, minä en muistanut olla järkevä. Liilassa on silmukoita kok ajan 88, mutta vaaleanpunaisessa 92 ja resorin jälkeen lisäsin vielä 4 extraa, koska veljentyttärellä on kuulemma iso pää. Isältänsä perittyä, kuulemma.


Ohje: Kaulurin ohje sovellettuna ohuemmalle langalle kirjasta Hyvän olon neuleet
Lanka: Teetee Primavera ja Sublime Yarns Baby Cashmere Merino Sílk DK
Puikot: 4 mm

Ohje: virkattu kukka, Frida Pontén Virkkauksen ilo
Lanka: lilahtava puuvillalanka
Koukku: 3½ mm

Lankaa näihin meni kaksi kerää. Yksi vajaa kerä riitti myssyihin ja loput tuhlasin surutta kaulureihin. Kaulureista tuli pidemmät ja komeammat kuin ennen. Lämmittää hieman alempaakin, ei nyt ihan villatakkia kuitenkaan korvaa, mutta jos nyt tuota yläkroppaa lämmittäisi kuitenkin. Vaaleanpunaisesta ei ole kuvaa, sillä kamera on miehen matkassa ja mies on virkistäytymässä Riikassa. Täällä sitä juhlitaan vuosirenkaiden lisääntymistä tänään ihan kaksin lapsen kanssa. Herätys oli aamulla, kun kello näytti seitsemän ja jotain. Näin väsyneillä silmillä ei nähnyt viimeisiä numeroita, mutta alku kertoi jo kaiken tarpeellisen, aivan liian aikaisin. Ei aamiaista sänkyyn, viereen kiipesi vain niiskuttava tyttönen, jonka aamupalantekotaidoista en vielä tahtoisi ottaa selvää. Neiti on saanut yön aikana vuotavan nenän ja äidillä taas on vatsa kipeänä. Liikaa kakkua ja liian vähän vaatteita, luulisi sitä jo tässä iässä tietävän. Oppia ikä kaikki.

7. syyskuuta 2010

Neulojatar ja Uusi Urhea Myssy

Olipa kerran Neulojatar ja Uusi Urhea Neulekirja. Neulojatar luki neulekirjasta ja kuuli miten se olisi uusi, uljas ja innovatiivinen. Suuret suunnitelijat blogimaailmasta oli kerätty yksien kansien väliin. Neulojatar oli tietysti innoissaan. "Voi tuo on kyllä saatava!" hän tokaisi innoissaan ja tilasi kirjan. 

Seurasi odotusta, monta päivää, ennen kuin posti kantoi kirjan kotiin. Neulojatar ei voinut tietää mitä kirja piti sisällään, sillä ravelry ei ollut kirjasta kuullutkaan. Kirjan kotisivukin osasi vain kertoa, että tälläinen opus ollaan toden totta aikeissa julkaista. Vihdoin kirja saapui. Neulojatar joutui ikävä kyllä odottamaan paketin avaamista, sillä hänellä oli lapsi ja lapset eivät aina ymmärrä, että aikuiset haluavat istua alas ja rauhassa selata vaikka uutta kirjaansa. Barbababat ja muumit ovat kivoja, mutta muutakin luettavaa maailmaan kyllä mahtuu.

Vihdoin Neulojatar selasi ja luki, paljon oli tekstiä saatu kansien väliin. Jokaisesta suunnittelijasta oli kirjoitettu muutama sivu tekstiä. Eihän tuo normaalisti haittaa, kyllähän hän nyt lukea osaa, mutta kun ne ohjeet ja kuvat hukkuivat kaiken tekstin sekaan. Alussa Neulojatar luki myös tekstit, mutta lopulta tuli niin kärsimättömäksi, että päätti vain selata kuvia. Hieman pettyneenä hän käänsi sivua toisen jälkeen löytääkseen neuletakin ja neulepaidan ja kas taas uuden neuletakin ohjeen. Olivathan ne uusia ja innovatiivisia ja monen hienon mallineuleen fuusioita mutta kun Neulojatar ei nyt halunnut neuletakkia tai neulepaitaa, ei juuri nyt eikä ehkä huomennakaan. 

Hän käänteli sivuja hieman tuskastuneena ja omatunto raikasi, miten hän oli taas ostanut uuden neulekirjan eikä koskaan tulisi neulomaan siitä mitään. Sitten hän käänsi sivua ja kas "Onpa kaunis myssy!" hän tokaisi itsekseen. Ja johan löytyi sukat ja huivikin kirjasta. Onnessaan ja iloisena sittenkin hienosta kirjastaan, Neulojatar tarkisteli ympärillään lojuvia keskeneräisiä lankakasoja. "Hmm, no teen ensin tyttären myssyn ja kaulurin valmiiksi ja sitten saan aloittaa oman myssyn. Eihän tässä nyt vielä mitään kylmintä syksyä eletä ja myssykelit ovat vasta edessä" hän tokaisi ja haikein mielin laittoi kirjan sivuun. 


Viikonloppuna hän neuloi sormet viuhuen ja sai tyttären myssyn ja kaulurin valmiiksi. Huonon äidin leima oli ainakin toistaiseksi pistetty hyllylle odottamaan aikaa, jolloin puhe kääntyy lapasiin. Kello vilahti jo sunnuntain puolelle, mutta Neulojatar tiesi, että nyt oli se hetki. Hetki jolloin oli aikaa aloittaa ihan oman myssyn neulominen. Hän nappasi juuri vapautuneet puikot käteensä sekä sinisen langan, joka niin mainiosti ja varmasti sopisi syystakkiin. Hän avasi kirjan ja luki ohjetta. Vaikka Neulojatar olikin oppinut paljon uuttaa tekniikkaa lähiaikoina, ei ehkä juuri nyt ollut paras hetki uuden oppimiselle. Sitkeästi hän kuitenkin päätti luoda silmukat kuten ohjeessa neuvottiin. Ja sitten hän neuloi pipon resorin valmiiksi. Ja vilkaisi ohjetta. Ja vilkaisi ohjetta uuden kerran. Neulottuaan resorin pyörönä hän huomasi, että pipo olisi pitänyt neuloa tasona! "Pipo tasona!" hän kiukutteli, sillä silmukoiden luominen oli ollut niin tuskaista, että hän ei halunnut purkaa vaivalla neulottua resoria. Neulojatar päätti lepuuttaa päätään tyynyllä yön yli.

Seuraavana päivänä kun aurinko nousi Neulojattaren kotona suhteellisen myöhään, oli mieli jo parempi. Hänellä oli neulekerhotapaaminen ja hän pakkasi mukaansa myssyn ja varmuudeksi sukkasadon ensimmäiset sukat. Niin, sukkasato oli lähtenyt kovin yskähdellen käyntiin. Ensimmäinen sukka ei ollut vielä edes kantapäässä. Kovin oli kiireistä muulla neulerintamalla ja sukat saivat odottaa. Kerhossa Neulojatteren ihanat neulovat ystävät ihastelivat myssyn mallia ja Neulojatar tutki kaaviota. Hän oli varma, että onnistuisi tuon neulomaan pyörönäkin. Ja koko sunnuntain sitkeästi neulottuaan, oli myssy melkein valmis. Valmistuminen venyi kuitenkin maanantaihin. 

Neulojatar oli jo aiemmin hieman huolissaan vilkuillut myssyn muotoa. Kovasti tuo myssyn reuna aaltoili. Hieman huolestuneena hän vilkuili kirjan kuvaa ja tuonkin myssyn reuna aaltoili. Tuota hän ei ollut aiemmin huomannutkaan. Kun Neulojatar vihdoin sai myssyn valmiiksi ja asetti sen kutreilleen, oli tuo hetki täysin vailla sanoja. Tuo hetki oli täysin hiljainen. Neulojatar nielaisi ja käänsi myssyä päässään. Ei auttanut. Tässä vaiheessa oli Neulojattarella kaksi vaihtoehtoa, joko itkeä tai nauraa. Neulojatar valitsi nauramisen, sillä tämä kovalla työllä kokoon kasattu myssy tai pikemmin kypärä oli niin huvittava, että muita vaihtoehtoja ei vain ollut.


Ohje: Sprouting Cloche kirjasta Brave New Knits
Lanka: Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK 55 g
Puikot: 4 mm ja 4½ mm

Vaikka sadut päättyvät aina onnellisesti ja lopussa uljas ritari pelastaa prinsessan, on tästä tarinasta turha etsiä pelastajaa. Neulojattaren oma ritari katsoi myssyä kaksi kertaa ja vasta kolmannella uskalsi nauraa. Tytär totesi vain, että mammalla on sitten uusi myssy. "No niin on, uusi ja urhea sellainen" Neulojatar totesi ylpeydellä. Sillä kaikesta huolimatta tämä urhea myssy oli voittanut tiensä Neulojattaren sydämeen ja nyt piti vain kerätä rohkeutta, jotta myssyn kanssa kehtaa edes hiekkalaatikolle mennä seisomaan...
Loppu.

3. syyskuuta 2010

Andrea's Shawl

Mitä sitä tekisi ilman Ravelrya? Viime vuonna tähän aikaa liityin tuohon neulojien nettiyhteisöön, mutta vasta tammikuussa kurkin tarkemmin mistä on oikein kyse. Nykyään siellä käy päivittäin, huokailee ihania ohjeita ja ihmettelee miten näppärää kaikki on. Tuon jos tekisi, onko mulla lankaa siihen, näyttää olevan, tuosta tulostan ohjeen ja avot kaivan esiin langan ja puikot. Minulla ainakin on tehtävien töiden määrä kertaantunut ties moniko kertaiseksi. Mutta että tälläisiäkin sieltä sitten löytää. Ihanaakin ihanampi Andrea's Shawl.


Ohje: Andrea's Shawl by Kirsten Kapur
Koko: M
Lanka: Sandnes Garn Sisu 76 g ja Novita Luxus Alpaca 26 g
Puikot: 4 mm 80 pitsi-Addit


Tämän kun löysi Ravelrysta niin hetken aikaa vaan huokaili kuvia ja sitten klik ja ohje oli ostettu. Siis tämä on aivan ihana! Viime viikolla tuli sitten hetki jolloin päätin tämän neuloa ja langat valikoituivat melkein itsestään. Sisua neuloin ensimmäistä kertaa ja varmasti neulon toistekin, mukava lanka. Alpacan valitsin tuohon hieman pehmeyttä tuomaan ja se sopi kyllä mainiosti.

Vaikka huivi on kaunis, niin myönnän kyllä nielaisseeni kahdesti, kun huomasin vasta ohjetta lukiessani, että tämä sitten neulotaan alaselästä niskaa kohden. Ensin tehtiin tuo pitsireuna, sitten kuviota ja viimeiseksi tuo raidoitus ja vielä hieman pitsireunaa. Tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta eipä siinä lopulta montaa päivää mennytkään. Aiemmin olisin ehkä luovuttanut, mutta kyhin seurauksena minuun on muuttanut pieni sisukas neuloja sisälle, joka komentaa tekemään tämän valmiiksi ja vasta sitten saa aloittaa muuta. Tai no samaan aikaan oli kyllä kolme muuta huivia kesken, että en nyt ihan työstä työhön neuloja ole vieläkään, mutta valmista tulee kuitenkin tasaiseen tahtiin. Uutta tässä huivissa minulle oli Picot Bind Off, josta syntyy tuo nyppyinen yläreuna.


Tuo huivin yläreuna hieman mietityttää. Tämähän on siis neulottava totta kai uudelleen. Yläreunan keskiosa nousee ylemmäksi kuin muu reuna, mikä johtuu kavennuksista. Uskaltaisiko sitä kokeilla kaventaa reunoissa aluksi vain esim. joka neljäs kerros  ja sitten vasta vaihtaa joka toiseen kerrokseen? Vaikuttaa liian helpolta ratkaisulta. Pingotin tuon yläreunan nyt suoraksi ja se venytti kyllä aikalailla tuota raitaosuutta, silmukat eivät näytä enää niin kauniilta ja eivät ole ns. kohdillaan. Ja seuraalla kerralla teen ehkä isomman koon tai sitten isommilla puikoilla, vaikka ei tämäkään pingotuksen jälkeen ihan mitätön ollut, mutta huivissahan nyt aina voi olla hieman kokoa lisää.


Tämä oli niin ihana etten postiin meinannut pystyä laittamaan, mutta sinne se meni keskiviikkona. Toivottavasti lämmittää saajaansa ja on mieluinen. Myöhäiset synttärionnittelut Maria!

1. syyskuuta 2010

Rowan Revive Kerchief

Neulottuani miehen siskolle huivin Rowanin Revive langasta tiesin heti, että haluan tuollaisen myös itselleni. Koska elokuu oli lankalakon puolesta jo muutenkin menetetty, marssin lankakauppaan ja ostin revivea, pitkän pohdiskelun jälkeen, ruskeassa sävyssä. Aloitin jo neulomaan samanlaista shetland-huivia, mutta pitsikuvion lukuisat reiät häiritsivät ja purin työn. Onneksi on ihana blogimaailma sekä Ravelry ja sieltä muistin BrooklynTweedin tekemän Romney Kerchiefin. Sen inspiroimana neuloin simppelin mutta ihanan huivin ihan itselleni.


Ohje: Romney Kerchiefia lainaten 
Lanka: Rowan Purelife Revive, väri basalt 138 g
Puikot: 5,0 mm 100 cm pitsi-Addit


Aloitin 9 silmukalla, kolme reuna silmukkaa ja yksi keskellä. Lisäsin silmukoita kuten monissa huiveissa eli reunasilmukan jälkeen ja keskisilmukan molemmin puolin. Nurjalla puolella sitten neuloin langankierrot kiertäen, jotta huiviin ei tulisi reikiä. Lisäksi neuloin 6 ja 8 kerrokset nurjalla puolella oikein. Tästä tuli oikein simppeli ja minä tykkään ihan hirmuisesti. Ja väri, sekin on just eikä melkein täydellinen. Virkkasin loppulangasta samanlaisen kukan omaa myssyäni varten kuin kuvissa hienosti poseeravalle kälylle aiemmin. Nyt sitten puuttuu enää se oma myssy.


Koska huivi oli helppo ja nopea neulottava, halusin kokeilla jotain ekstraa ja ensimmäistä kertaa päättelin huivin käyttäen "sewn bind offia" eli ommeltua päättelyä. Työlästä mutta todella siistin reunan sillä saa. Tätä en pingottanut lainkaan, sillä halusin huivin heti käyttöön. Muutenkin kun on lähiaikoina pingotellut huiveja, niin olen pohtinut pingotuskaapelien ostoa. Helpottaisi suoran reunan saamista huiviin huomattavasti.

Sukkasato alkaa tänään ja ehkä iltasella ehdin aloittaa sukatkin. Mallin olen jo päättänyt ja aion neuloa Undulating Rib sukat kirjasta Favorite Socks. Lankaa ehdin vielä päivän mittaan pohtia, noita sukkalankoja kun on niin monia hienoja...