28. maaliskuuta 2009

Eikö se kevät tule koskaan?

Täällä sataa taas lunta. Kevät ei tullut vieläkään. Stiina tykkäsi ja puksutti ulkona kolmisen tuntia. Isi oli keilaamassa, joten äiti sai rauhassa oleskella kotona eli touhuta turhuuksia. Näin suloiselta näytettiin kun herättiin.



Stiinalla on Fammun neulomat villasukat, marttojen ohjeilla tehty mutta erikoisuutena on virkattu koristereuna, sekä alpakasta neulottu villatakki, jota on käytetty ja paljon. Näissä pysyy lämpimänä tuiskussa ja myrskyssä. Kyllä äidinkin täytyy pian saada jotain Stiinalle valmiiksi asti.

Kevättä on kuitenkin rinnassa meidän keittiössä.

Istutin ohraa, vaikka mies halusi rairuohoa, koska ohra on rumaa... No siinä se kasvaa ja kaveriksi löytyi puput, joista toinen sai kokea Stiinan tiputan lattialle-leikin kohtalon. Liimasin korvan kiinni, mutta typeryyttäni kuvittelin, että se ei tippuisi uudelleen mutta sama kohtalo odotti jälleen pientä pupua. Takana on villin näköinen helmililjani.

Mutta täällä me lumipyryn keskellä odotetaan kesää tai ensin kevättä ja sitten kesää. Sitten me möllötetään terassilla ja nautitaan kesästä. Juodaan aamuteetä isin kanssa. Äiti neuloo ja Stiina leikkii. Juostaan keinumaan ja maistellaan mansikoita naapurin tyttöjen kanssa. Tosin terassille täytyisi hankkia ensin kesäkalusteita, kovasti olen niitä katsellut mutta vielä on hieman aikasta ostaa niitä, kun tuota luntakin vielä tulee taivaan täydeltä. Voi meitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiva kun kommentoit :)