Sanomattakin selviä asioita ja ruusuja rakkauden

Koska äidit ovat useimmiten kivoja ja tykättäviä naisihmisiä, pitää heitä muistaa aina toukokuussa. Kun kertyy ikää nousee äidinkin arvostus. Kun saa omia lapsia, täytyy ihmetellä miten ja kuinka äiti kasvatti enemmän kuin yhden. Miten se äiti osasi, miten hän selviytyi kaikesta?

Äitienpäiväksi askartelin sytykeruusuja omalle äidille, miehen äidille ja miehen mummulle, maistiaisia toimitin myös muille perheen äideille eli siskolle ja veljen vaimokkeelle. Kohteet rajasin sukulaissuhteen ja edes yhden pesän tai takan omistukseen. Ensimmäisestä kokelaasta tuli kauhea, mutta jo seuraava ihan muistutti itse tarkoitustaan. Ja lopulta tämä olikin ihan näppärää. Siis niiden ruusen tekeminen kananmunakennoista. Näihin meni kennoja seitsemän ja ruusuja tuli yhteensä 42 kappaletta.

Se itse steariiniin kastaminen sitten olikin hieman työläämpi prosessi. Otin kuluneen kattilan, jota mies inhoaa... (On kuulemma liian pieni mihinkään ja kaikki palaa pohjaan.) Koska suuresta tonkimisesta huolimatta en löytänyt ainuttakaan pilttipurkkia suurempaa lasipurkkia koko talosta, laitoin kattilaan Ikean ison juomalasin, joita mies myöskin inhoaa. Tässä toistuu nyt tietty kaava, jonka jotkut voivat jo lukea rivien välistä.

Sanomattakin selvää, että kun vesi pulpahti kiehumisen merkiksi ensimmäisen kerran, kuului kattilasta myös harmaita hiuksia aiheuttava räts-ääni ja kattilaan luodun pahan katseen avulla saatoin todeta lasin menneen rikki. Tosin se ei mennyt halki, räsähti vain kuten arvelinkin, tosin testatahan piti. Tein nopean ja huolellisen päätöksen ja poistin lasin kattilasta ja päätin, että kattilasta tulisi nyt askartelukattila. Sanomattakin selvää, että meidän taloudessa ei usein tarvita askartelukattilaa, mutta nyt sellainen on, jos tarvetta löytyy toiste.

Steariini suli kattilaan ihan kivasti, aluksi epäilin oliko sitä siellä lainkaan, kun ei mielestäni mitenkään erityisesti erottunut vedestä. Pari kertaa kun sain sohaistua lientä myös sormilleni ja se jähmettyi saman tein, uskoin että kyllä sitä siellä on. Pihditkään eivät olleet aivan parhaat, ruusut lipsahtivat niistä liemeen tuon tuosta. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ruusut olivat toisella tai kolmannella kierroksella, ei niistä meinannut saada pideillä otetta. Sanomattakin selvää, että miehelle ei sitten kerrota, että ne olivat meidän pihvipihdit. Ja kyllä, pesin ja jynssäsin ne puhtaaksi. Niillä voi ehkä vielä paistaa pihvejä, ehkä.

Steariinia roiskui kattilasta myös ympäri hellaa, siis myös sen lisäksi mitä sitä sain itse sotkettua ympäriinsä. Se lähti kuitenkin hyvin irti, joten uutta hellaa emme sentään ole vielä vailla. Käytin ruusuihin luonnonvalkoisia kynttilöitä. Viimeiseen kierrokseen laitoin mukaan yhden havin joulunpunaisen kynttilän ja väriä tarttui mukavasti. Harmi etten käyttänyt vain värillisiä kynttilöitä.

Jos nämä ihan toimiviksi todetaan niin meillä kyllä syödään tästä lähin vain vaaleissa kennoissa myytäviä munia, sillä noista valkoisista tuli huomattavasti kauniinpia kuin noista harmaista kavereistaan. Ja niistä sai pihdeilläkin kunnolla kiinni, koska pohjassa oli kunnot urat.