Windschief

Se on syksy taas. Pidän syksystä noin niin kuin yleensä, sillä olen itse syksyn lapsia. Syksy tuo tullessaan ikävän ahdistavan tunteen, että jotain tarttis tehdä. Neuloa sukkia, huiveja, kaulureita, lapasia ja pipoja. Eihän se pakko ole, mutta kun periaattessa sitä tahtoo, mutta pakolla tehty ei oikein ikinä toimi.

Viime keväänä pikkuveljeni ilmoitti hävittäneensä tekemäni pipon. Pipo oli jo vuosia palvellut, joten ehkä uuden aika oli muutenkin. Kuulemma samanlainen Jacques Cousteau pipo kelpaa kuin aiempikin oli. Ja värinä tumma, mielellään harmaa. Onnistuu, totta kai!

Ajattelin neulovani pipon keväällä, viimeistään kesällä. No mutta mitä ihminen tekee viime tipassa, jos ei juuri tälläisiä töitä? Syyskuun alussa huomasin parina aamuna itsekin jo miettiväni, että niin se Villen pipo... Kohta se soittaa, alkaa olemaan kylmät aamut... Ja niihän se puhelin sitten soi. Mutta olinhan sentään jo ajatellut asiaa valmiiksi, vaikka ei sen veljen päätä lämmitäkään. Tekemiseen ei kauaa menisi.

Ohje: Windschief by Stephen West

Lanka: Wendy Merino Bliss, tummanharmaa 49 g

Puikot: 4 ja 4 ½ mm

Koko: L

Ravelryssa: Windschief

 Olin törmännyt Windschief pipoon blogeissa ja koska aioin jo toteuttaa veljeni väritoiveen niin mallitoive sai nyt jäädä. Tahdoin kokeilla uutta mallia, joten tämä puikoille. Valmista tuli parissa päivässä. Hieman jouduin kertaamaan ohjetta, kun pääsin kavennuksiin, että miten nuo silmukkamerkit oikein sijoittuu? Mutta syyttäisin siitä kyllä enempi väsynyttä päätäni kuin ohjetta. Ohje oli oikein simppeli, malli on kiva ja nopea neuloa ja jopa L-koon pipoon riitti yksi kerä.

Luonnollisesti piposti piti ottaa vielä valokuva. Ei se haittaa vaikka toisen päätä jossain vähän paleltaa. Päivänvalo, molemmat aikuiset kotona, kamerassa virtaa ja sopiva hetki näyttävät olevan yllättävän vaikeita saavuttaa. Valokuvien ottamisessa meni toista viikkoa, mutta vihdoin on pipo postissa! Pahoittelut Ville viivästymisestä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...