11. toukokuuta 2010

Huivinsa kullakin...

...ja huvinsa kullakin. Tosin näiden jälkeen tämä huivien teko ei kyllä enää ole huvia. Vielä olisi kaksi huivia pakerrettavana... Onneksi toinen niistä on jo melkein valmis. Tässä kuitenkin äitienpäivähuivit meidän perheen isoäideille. Ensin esittelyssä oman äitini huivi, muut sitten myöhemmin.



Omaa äitiä lahjoin kultahopeisella shetlantilaisella. Äiti pitää kaikesta mikä kiiltää ja kimaltaa, joten lankavalinta ei ollut vaikea. Lankana Katian Gatsby, juuri äitiä ajatellen aikanaan ostettu. Lanka on liukas ja neulottaessa todella karhean tuntuinen, neulottuna pintana kuitenkin ihan pehmeä, ties minne se karheus katoaa. Väri oli kaunis, hieman kimalteleva ja 5 puikoilla pinnasta tuli sopivan ilmava ja pitsi erottuu kauniisti.



Lanka: Katian Gatsby hopea-kulta 190 g
Puikot: 5,0 mm pitsi-addit


Tästä tuli suht iso huivi, kokoa en taaskaan huomannut mitata. Tällä kertaa pingotin huolella ja tasaisesti myös pituussuuntaan, joten tästä tuli sekä pitkä että leveä. Hieman jännittää, miten tuollainen muovilanka pitää pingotuksen jälkeen mallinsa, mutta ainakin vielä sunnuntaina oli komeassa koossaan, kun eteenpäin lahjottiin.

9. toukokuuta 2010

Sanomattakin selviä asioita ja ruusuja rakkauden

Koska äidit ovat useimmiten kivoja ja tykättäviä naisihmisiä, pitää heitä muistaa aina toukokuussa. Kun kertyy ikää nousee äidinkin arvostus. Kun saa omia lapsia, täytyy ihmetellä miten ja kuinka äiti kasvatti enemmän kuin yhden. Miten se äiti osasi, miten hän selviytyi kaikesta?


Äitienpäiväksi askartelin sytykeruusuja omalle äidille, miehen äidille ja miehen mummulle, maistiaisia toimitin myös muille perheen äideille eli siskolle ja veljen vaimokkeelle. Kohteet rajasin sukulaissuhteen ja edes yhden pesän tai takan omistukseen. Ensimmäisestä kokelaasta tuli kauhea, mutta jo seuraava ihan muistutti itse tarkoitustaan. Ja lopulta tämä olikin ihan näppärää. Siis niiden ruusen tekeminen kananmunakennoista. Näihin meni kennoja seitsemän ja ruusuja tuli yhteensä 42 kappaletta.

Se itse steariiniin kastaminen sitten olikin hieman työläämpi prosessi. Otin kuluneen kattilan, jota mies inhoaa... (On kuulemma liian pieni mihinkään ja kaikki palaa pohjaan.) Koska suuresta tonkimisesta huolimatta en löytänyt ainuttakaan pilttipurkkia suurempaa lasipurkkia koko talosta, laitoin kattilaan Ikean ison juomalasin, joita mies myöskin inhoaa. Tässä toistuu nyt tietty kaava, jonka jotkut voivat jo lukea rivien välistä.


Sanomattakin selvää, että kun vesi pulpahti kiehumisen merkiksi ensimmäisen kerran, kuului kattilasta myös harmaita hiuksia aiheuttava räts-ääni ja kattilaan luodun pahan katseen avulla saatoin todeta lasin menneen rikki. Tosin se ei mennyt halki, räsähti vain kuten arvelinkin, tosin testatahan piti. Tein nopean ja huolellisen päätöksen ja poistin lasin kattilasta ja päätin, että kattilasta tulisi nyt askartelukattila. Sanomattakin selvää, että meidän taloudessa ei usein tarvita askartelukattilaa, mutta nyt sellainen on, jos tarvetta löytyy toiste.

Steariini suli kattilaan ihan kivasti, aluksi epäilin oliko sitä siellä lainkaan, kun ei mielestäni mitenkään erityisesti erottunut vedestä. Pari kertaa kun sain sohaistua lientä myös sormilleni ja se jähmettyi saman tein, uskoin että kyllä sitä siellä on. Pihditkään eivät olleet aivan parhaat, ruusut lipsahtivat niistä liemeen tuon tuosta. Varsinkin siinä vaiheessa, kun ruusut olivat toisella tai kolmannella kierroksella, ei niistä meinannut saada pideillä otetta. Sanomattakin selvää, että miehelle ei sitten kerrota, että ne olivat meidän pihvipihdit. Ja kyllä, pesin ja jynssäsin ne puhtaaksi. Niillä voi ehkä vielä paistaa pihvejä, ehkä.


Steariinia roiskui kattilasta myös ympäri hellaa, siis myös sen lisäksi mitä sitä sain itse sotkettua ympäriinsä. Se lähti kuitenkin hyvin irti, joten uutta hellaa emme sentään ole vielä vailla. Käytin ruusuihin luonnonvalkoisia kynttilöitä. Viimeiseen kierrokseen laitoin mukaan yhden havin joulunpunaisen kynttilän ja väriä tarttui mukavasti. Harmi etten käyttänyt vain värillisiä kynttilöitä.



Jos nämä ihan toimiviksi todetaan niin meillä kyllä syödään tästä lähin vain vaaleissa kennoissa myytäviä munia, sillä noista valkoisista tuli huomattavasti kauniinpia kuin noista harmaista kavereistaan. Ja niistä sai pihdeilläkin kunnolla kiinni, koska pohjassa oli kunnot urat.

4. toukokuuta 2010

Beautiful Blogger


Sain Emmalta ihka ensimmäisen tunnustukseni, Beautiful Blogger Awardin! Kiitos Emma!
Laitan tämän eteenpäin Heidille, Marille, Quickstepille ja Riikalle.

Ja kylmästä huolimatta, kevät on jo pitkällä. Mökillä oli vastassa kukkameri ja hyytävän kylmä merituuli.



 
Kesä yrittää nostaa päätään...

22. huhtikuuta 2010

Hiljaista kuin huopatossutehtaalla...

Kevääseen on mahtunut tahaton blogihiljaisuus, neulottu on mutta ei vain ole ehtinyt kuvaamaan. Tosin osaa ei vielä kuvatakaan. Ja ei täällä ihan hirveästi ole neulottukaan. Välillä on ollut jopa parin päivän taukoja, jolloin puikkoja ei ole vilkaissutkaan. Tai no on vilkaistu mutta samalla huokaistu ja käännetty katse toisaalle. Pelkäsin jo, että nyt iskee tännekin neulomistauko, mutta seuraavana päivänä jo sormet halusivatkin jatkaa.


Blogitauolle saattaa olla syynsä. Tämä on vähän innostunut noista huiveista. Enkä ole edes ihan varma tykkäänkö niistä... missä niitä sitten käytän? Täällä kun ei juhlita kauhean fiinisti kauhean usein. Tosin voihan tuon kaulalle kiertää ihan töihin lähtiessäkin, mutta raaskiiko sitä? Siksi näitä onkin tullut tehtyä vain muille. Tämä esiteltävä on kuitenkin ihan oma. Muille onkin sitten puikoissa runsaissa määrin toukokuuta varten... Niistä myöhemmin toukokuussa.


Ohje: Shetland Triangle Lace Shawl
Lanka: Drops Alpaca väri 4010 helmenharmaa, 140 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: 160 x 70 cm


Shetland on ihana! Tykkään tuosta kuviosta ihan mielettömästi. Se on niin kaunis ja vielä helppo neulottavakin. Kaavion oppi kyllä nopeasti ulkoa. Tämän kanssa ryhdyin ahneeksi ja ajattelin, että teen vielä 15. kuvion. Huivilla oli vaan kokoa jo niin paljon, että vaikka lankaa näytti olevan reilusti, ei se sitten kuitenkaan riittänyt. Jouduin purkamaan reunakuvion 13. riviltä ja harmitti.



Pingottaessa harmitti vielä enemmän, sillä huivilla oli purkamisesta huolimatta kokoa niin etten meinannut saada sitä mahtumaan mihinkään pingottumaan. Tai sanotaan mihinkään turvalliseen paikkaan pingottumaan... En tiedä kuinka kauan muut pingottaa huivejaan, mutta mulla se aina vähän venahtaa, koska töiden jälkeen ei aina vaan ehdi. Tämäkin sai kuivua kuusi päivää kaikessa rauhassa saunan lauteiden alla. No onpahan ainakin kuiva.


Lakkokin pitää, enää ei ole edes vaikeata mennä lankahyllyjen ohi kaupassa. Lankakaupassa olen käynyt kerran ostamassa äidille lankaa, joten sitä ei lasketa. Oli kyllä mieli haikeana lähteä tyhjin käsin kotiin, en ehkä ihan heti eksy toiste. Mutta posti toi jo helmikuussa tilatun langan edellisellä viikolla ja sitä olen sitten ihastellut ja paijaillut. Huvinsa ne on lakkolaisellakin.


Ja esitellään se arvontavoittokin vielä, vaikka lahjottu on jo aika päiviä sitten. Kuva on iltahämärässä otettu, paremman löytää Heidin kutomosta.

7. huhtikuuta 2010

Faffan sukat

Nämä harvinaisen isot ja työläät sukat on vihdoin lahjottu eteenpäin. Näiden vuoksi metsästin metsänvihreää nallea ympäri kaupunkia. Vihdoin löysin samaa sävyä tarjoustalon hyllystä kaikkien kerien alta oikeana sävynä kolme kerää. Aiemmin ostin samaa lankaa kaksi kerää, mutta sävy taittoi aivan eri suuntaan ja kaksi kerää minulla oli alun perin tätä työtä varten. Saako seitsemästä 100 g kerästä kaksi herrasmiehen kokoista metsästyspolvisukkaa? No saa ja jäähän sitä vähän ylikin...

  


Ohje: Gentleman's Shooting Stockings with Fluted Pattern by Nancy Bush
Lanka: Nalle aloevera metsänvihreä noin 280 g
Puikot: resorissa 2½ mm, muu sukka 3 mm



Aikaa näiden tekemiseen meni vajaa kuukausi. Luulin, että menisi kauemmin, sillä sukat olivat todella varrekkaat. Välillä pidin taukoa lisälangan etsimisen ajan, sillä jos minun pitäisi neuloa kokonainen varsi uudelleen, en halunnut neuloa ainakaan enempää purettavaa. Jotta toisen sukan syndrooma ei nostaisi päätään, tein toisen sukan resorin valmiiksi, kun ensimmäisen sukan kantapää oli valmis. Näin sain jatkaa ensimmäisen sukan valmistuttua suoraan mallikertaa ja tuntui kuin toinen sukka olisi neulonut itse itseään. Ja toisen sukan puurtaminen oli helpompaa, kun ei enää tarvinnut miettiä montako mallikertaa neuloo ja miten ne kavennukset osuvat kohdalleen.



Ohje oli mukava neulottava ja suhteellisen helppo, ainoastaan nuo pohjekavennukset pitivät tarkkana ja tällöin ohjetta piti seurata koko ajan. Sukat tein 12 s isommalla silmukka määrällä kuin ohjeessa, joten kavennuksetkin sain tehdä kahteen kertaan. Kavennukset tekivät ihan kivan kuvion pohkeeseen ja osuivat juuri sopivasti saajansa jalkaan. Muutenkin Faffa oli sukistaan otettu ja olihan se kiva kuulla, että itse tehdystä pidetään. Komiat on ja taas kerran olen hirmu tyytyväinen.

3. huhtikuuta 2010

Arvontalaulu on laulettu

Arpajaiset on vietty ja voittaja arvottu!


Onnellinen voittaja on:  Kutomuksen Heidi
Laitatko Heidi yhteystiedot osoitteeseen tuplatneuloo [at] gmail.com, niin laitan palkinnon postiin.


Hyvää pääsiäistä kaikille!

1. huhtikuuta 2010

Välineharrastelua ja lakkoilua

Vaikka on aprillipäivä niin tämä on ihan totta. Minä olen lakossa, lankalakossa, viimeiset langat kotiutuivat Turun kädentaitomessuilta. Nyt on 11. päivä menossa ja hengissä edelleen. Katsotaan miten kauan kestän. Aloitin tämän lankalakon suunnitellusti ja minulle tyypilliseen tapaan. Eli hamstrasin ihanuuslankoja kotiin ajoissa, jotta kiusauksia ei olisi niin paljon tarjolla... Mutta riittäähän noita ihania uutuuksia koko ajan. Loppu vuosi on tavoitteena, luultavasti lankean jo ensi viikolla...

Tekisi mieli ottaa kuva kaikista viime hetken ostoksista, mutta en jaksa kerätä niitä säilöistään esille. Mies nauroi, kun yritin epätoivoisesti tunkea laatikkoa kiinni, survottuani sen täyteen lankaa. Toivottavasti kukaan vaan ei avaa sitä laatikkoa ennen kuin tiedän mitä teen niistä sinne ahdetuista langoista. Tässä vielä viimeisiä, mutta minulle ensimmäisiä noroja.


Ja koska lankaa ei saa enää ostaa, hamstrataan sitten muuta. Täällä on visa vinkunut. Ja postimies hikoillut. Neulojalla on omatekoinen joulu.


Tilasin silmukkamerkkejä Succablokki tehtaalta, ihania. Lahjana sain kaupan päälle avainperän. Minulla on ollut akuutti avainperän tarve jo useamman viikon mutta en ole saanut ostettua eikä mieleistäkään ole tullut vastaan. Avainperä siis tuli tarpeeseen ja on neuleharrastelijan suuri ylpeys. Kiitos!


Ja kirjoja. Neulekirjoissa on vain se hankala puoli, että jos löytyy kiva ohje ja lankaa ei ole omissa varastoissa niin houkutus on kyllä äärettömän kova. Toisaalta onpahan ohjeita, joilla neuloa noita lankoja pois. Tai tässä tapauksessa myös virkata...!


30 cm minikierrepuikkoja ja pitsi-Addeja Titityyltä. Nyt voi neuloa sukkia ja huiveja.


Ja sitten ostin ihanan pussukan Hipulta Taitomaasta. Tähän voi sitten piilottaa kaikki pienet tavarat turvaan pikku sormilta... Vielä kun löytäisi kivan käsityöpussukan jostain. Täältä löytyy kyllä ompelukone itseltäkin, peräti kaksi, mutta toinen pitäisi viedä korjaamolle ja toiseen ei ole käyttöohjetta ja yhteistyömme ei oikein toimi. Ja luultavasti sekin kaipaisi hieman huoltoa.

Ja tänään vielä voi osallistua arvontaan, huomenna arvotaan ja paketti lähtee postin mukana voittajalle sitten tiistaina.